Hyviä Iivananpäiviä kaikile!

poikaset

 

Iivananpäiväh näh on täs teile pieni da ozakas palaine Tove Janssonan kirjas Muumit da suuri viennouzu.

 
Marabuherru lendi suurin mutkin da laskih vähästy alembakse jogahizen puunladvan kohtas. Hyö nähtih äijän kedä istumas puunoksil, ga ei löytty Muumitatua.
‒ Net pienet olendot minä pellastan myöhembä, sanoi marabuherru, kudai oli hyväs mieles pellastushommis olles.
Häi lendeli hätken ielleh-järilleh vien piäl, päiväine jo laskih da kogo hommu ozuttihes jo ozattomakse. Ga sit Muumimami kirgai: ”Tua häi on!” da rubei viuhkuttamah käzil muga kiihkiesti. ga oli kirbuomas alah.
‒ Tuatto, kirgai Muumipeigoi, dai Nipsu kirgai myödytunnos.
Sie, suuren puun ylembäzil oksil istui märgy ozatoi muumipeigoi tuijottamas vien piäl. Viereh häi oli sidonuh hädälipun. Häi oli muga ällistynnyh da ihastunnuh, konzu marabuherru laskih puuh da kogo hänen pereh kangiihes haikaran selläs oksile, ga ei voinnuh piästiä ni sanastu suuspäi.
‒ Nygöi myö nikonzu enämbiä emmo eruo, nyyčkytti Muumimami da sebäili händy.
Karjalakse on kiändänyh Natalja Sinitskaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *