Rastavakse

Joulun tähti

Hyviä Rastavua kaikile lugijoile! toivottau redaktsii

Olen duumainnuh paistihgo Jumal da Iisus keskenäh Iisusan ristitykse roindah näh libo oligo heil sanatoi sobimus täs dielos. Voibi olla, ku paginua oligi, da kuvittelen se oli tämänluadustu:
‒ Iisus, sinägi olet nähnyh, ristikanzoil menöy pahoilleh. Hyö suvaijah kaikenjyttysty pahua da heidy vuottau ijäniguine kuolendu. Rakas poigu minun, olen vähäzel smiettinyh pellastuspluanua heih niškoi…
‒ Olen nähnyh kai tuan, Iisus sanoi hil’l’azel iänel, sanele minule mittuine on sinun pluanu, Tuatto?
‒ Se toven on vägevy, no sežo ylen jygei, enne kaikkie sinule. Iisus, sinul näit ku pidäy roita ristikanzakse da eliä rahvahan joukos avvuttajen heidy. Sinun eloksen troppaine on täyzi kivie da haudua da gorua da kiuzuaju puaksuh opittelou sinuu. Sinä kärzit da lopukse vie kuolet. Dielo on hirvei da sinuu toinah ahtistau, ga musta, en nikonzu jätä sinuu. Olen sie mis sinägi da havačutan sinun hengih. Voimmo täh tabah iskie kuolendua. Midäbo duumaičet?
Iisus kačoi Jumalua tiähtien kirkkahus omissah silmin, oli vaikkani, a sanoi sit:
‒ Ylen hyvä pluanu, Tuatto. Ruammo muga!

 

Fotokuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *