2019

new-years-day-3837635__480 1

Ozua, lykkyy da vägie jogahizele uudeh vuodeh!

Nipsu da Muikkuine ryntättih pihale vihmah da sie seizottih heijän tuatat da muamat vilustunnuot da hämmästyksis sendäh, ku ei omastettu aiga kodvan. Sie seizoi Hozuli pidäjen Sosulii käbäläs, da jogahizel oldih nyblykeräilemät keral matkušalgulois. Da sie seizoi Juksu sambunuh piippu suus, da Mymmeli, kudai itki ihastuksis da Mymmelin tytär da enne kaikkie pikkaraine Myy (kudai ei olluh kazvanuh ni yhty), da konzu kaikin tuldih pihalpäi sydämeh, pordahil oli sen verdu, ga seinät vönyttih.
Se oli verduamatoi yö!
Sen verdu kyzyttäviä, kirruttavua, sevättäviä, sellitettäviä da rommugroogua, nikonzu aijemba ei syndynyh nikudamile pordahile, da konzu Nipsun tuatto da muamo ruvettih lad’d’ailemah nyblykeräilemii da lahjoitettih niilöis puolet poijale, rodih moine piehtaroičus, ga Mymmeli keräi omat lapset da rubei peittelemäh niilöi pertilöih.
‒ Hil’l’ah! kirgai Fredrikson da nosti oman stokanan. ‒ Huomei…
‒ Huomei, sanoi vie kerran Muumipeigoin tuatto nuorehko pilkeh silmis.
‒ Huomei šeikkailu jatkuu! kirgai Fredrikson. ‒ Myö lähtemmö lendämäh Merenkauhal! Kogo joukko. Muamat, tuatat da lapset!
‒ Ei huomei, jo tänä yön! kirgai Muumipeigoi.
Da uduhuondeksen algavujes kogo joukko juosta bid’betti puustoh. Taivas päivännouzupuoles selgeni vuottajes päiväzen nouzendua. Se oli valmis tulemah, kodvazen peräs yö olis loppenuhes da kai vois algavuo uvvessah ihan allus. Uvvet veriät. Uskomattomah, Mahtollizeh, uudeh päiväh, konzu voibi roita hos midä, ku vai andua valdu sille roita.

 
Tove Jansson, Muumitatan mustelmat.Karjalakse on kiändänyh Natalja Sinitskaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *