Kaibavukses da rakkahuos roih runoloi

Rautio ikoni

Oulus eläi, roinduu myöte tyrnäväläine Siiri Rautio on kirjutannuh runoloi jo nuoruos, ga enämbäl vie aiguzennu, enne kaikkie eläkkehele piästyy. Vuozikymmenien aigua runoloi on jullattu monis lehtilöis da erähii sežo on palkittu.
Vuvvennu 2016 Siiri Rautio todevutti omassa huavehen omas runokirjas. Kirjan nimi on Kyynel ruusunlehdellä. Runot sanellah rakkahuos, atkalas, kaibavukses, luonnos da Karjalas, konzu Raution vanhembat oldih siepäi lähtözin da häi ičegi lapsennu eli sie vähäzel aigua. Siiri Raution runot ollah enimyölleh suomekse, no erähii karjalaksegi kirjutettuloi on joukos. Julguammo niilöis muudaman.

Mielehine armahus musto

Turvapaikkua parembastu
ni kus ei löyvy muailmastu
pienenny gu piäsin lämbimäh
armahaisen oman muamon yskäh

Puaksuh mieleh juolahtaa
tyttösenny gu huondeksel havatšuin
Jöngöi pertin uksen tagua
kuului korvah tšoma kolke
Värttšinäzen kebjie iäni
da piirain kuorten pehmei šohu

Aigazeh oli tuaše muamoi noussuh
pättšii halgoloil lämmittämäh
Sit piiraidu perehel luajimah
libo gostil; a ku konsu tullah

Ravieseh minägi pertin uksen avain
da yöpaidases lavitšal tšuppuseh istuin
Muamua katšoin muga tšomua
valgeis paikkasis da perenniekois

Ylen äijy oli piirahan kuorii
stolat oltih täyvet piirahii
Rypytettylöi dai pastettui
dai voil jo valmihiks voijeltui

Muamo huondestu sanoi
lembehesti piädy minul silitti
Ota velli lapsi kulune lämmin piirua
vuota vie tuon šentšois stokanan maidua

Muga on mustone tämä lämmin
istinnö villane piäpaikkane
Siiri Rautio
Karjalan kylyne

Vot on kesäildu lembie
läbäjääbi Laatokka
kägöi kukkuu kuusenlatvas
nouzoo savu kylyses
tuatto halgua kandeloo
muamo vastasen kel tuloo

Terväseh jo muamo lastu
pehmiel vastal kylvettää
selän pesöö puhtahaiseks
tuasas vetty valeloo

Ainos mustan muamon oman
kylvettäjän kuldaisen
muga mustan tuoksusengi
ihanaisen kylysen
Siiri Rautio
Tietto

Vuottaa neitšoi portin pieles
dorogastu kattšoo vai
Minne olloh tietto jiänyh
abiel mielel uatteloo
Pilveh taivas tummaks mustuu
vetty rubei vihmumah
Perttih terväseh jo juoksoo
kyynälsilmis atkalasti
Muamo nägöö kui on jielot
tyttyä tahtoo alevuttua
Tules tänne tšuajuu juommo
yhtes nygöi pagisemmo
Johai neitšoi silmät kuivai
kenbo šentšois kävelöö

Tietto tuli käteh tarttui
kaglakkai jo ollah hyö
Muamo nägöö kai on hyvin
nygöi paistaa päiväne
Siiri Rautio

Fotokuvas on obražu, kudaman Siiri Raution muamo otti kerale Karjalan kois.
Lähte: Siiri Rautio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *