Syvii tundoloi bumuagal

valamo4Arhijepiskoppu Leo ezitteli omassah uvven runokirjan Pielaviel 30.7. Händy pagizutti Hannu Pyykkönen.
”Konzu kirjutetah karjalaksegi, pidäy kirjuttua kaikenjyttyzis dielolois eigo vai mennyžyös”, saneli arhijepiskoppu ezitellessäh omassah uuttu runokirjua. ”Katso eteesi, ylös ja korkealle – Kačo edeh, yläh da korgiel” -tevokses on lyhytty, filosoufiellistu aforismua, kudamat sanellah ezimerkikse arhijepiskopan omas eloiymbäristös, ruavos, elämyksis da sanoin eriluaduzis olemuksis, niilöin maltos luadie hyviä libo pahua.
Tädä tevostu enne arhijepiskoppu on kirjutannuh kuuzi runokirjua. Kirjuttamine algai sit, ku häi tahtoi kerduo omale tyttärele da bunukoile dielolois, kudamis olluh aigua ei paistu. ”Ku en kirjutanne, hyö nikonzu ei tiijetä nimidä minun elämyksis, duumis, huomivolois da tundolois”, arhijepiskoppu ajatteli.
Kirjuttai ičegi ei äijiä tiedänyh omissah vahnembien dielolois, konzu hyö ei voidu sanella omassah elokses Karjalas. Äijät ristikanzat oldih ebätirpačut da väheksijät. Hyö ei uskottu evakkoloin paginoi eigo tahtottu kuunnella niilöi. Arhijepiskoppu Leon nuorusaigah kuului muuloigi azieloi, kudamis ei voinnuh da suannuh paista: voinu, lotat, veteruanat. Poliittine aigu oli silloi moine toizenluaduine. Lapsetgi sežo ei kyzytty vahnembil heijän elokse nimidä, konzu senluaduzien kyzelemine ei kuulunuh dieloh.
Kerdomine on arhijepiskopale sit tärgiedy, ga muga tärgei šeikku on karjalan kieli da karjalakse kirjututtamine.  Aihehtu ainos löydyy da sanua.
Lähte: Hannu Pyykkönen, ortodoksi.net

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *