Bluazn´ittait da kukkuvorat

hautausmaa 2

Ennen vahnas Salmin pogostas paistih tyhjiä, sto kalmoimual bluazn´ii. Paistih, stobi haudukumbuziin piäl leijuu pimien aigah valgosii huahmoloi. Varatšut ei rohkettu kulgie yöaigah kalmoimual. Oziban Ondrei da Hilipän Miša duumaittih lähtie katšomah nämii huamuloi. Ondrei otti kaiken varal mugah šokas täytettävän vahnan vintouhkun, kudamah ei olluh ni yhty puuluu.
Bratanukset elvittih jällekkäi sygysypimiel kalmoimuan reunah. – Mene sinä ielpäi veriäs ku sinul on orožu, ezitti Miša. – Vai eihäi tätä pysty käyttämäh, ku on muga vahnu. – Ka, onhai se ehkis kätty pitkembi. – Nu, olgah minä menen sit enzin. Sygyzykuine ildu oli pilkkopimie. Tuuli vingui puuloin ladvois da haudukumbuziin ristuzis. Mibö netšiel kolizou? Kiännymmögö järilleh, kyzyi Miša varatšul iänel. – Emmo onnakko lähe pagoh, vai katšommo ken tiä bluazn´ii. Da grobus irronnuh laudu vai siel kolizou. Mužikat hiiveksittih hillakkazin kalmoimuan keskustah. – Katšos Miša tuone. Bratanukzet pöllästyttih. Haudukumbuziin välis puikkelehti valgozii huahmoloi. – Vai muite nygöi jouvummo surman šokkah, šupetti Miša. – Ole velli vaikkane da tule peräs! Nygöi sellitämmö nämiin bluazn´ittajiin arbaituksen. Ondrei astui huahmoloi kohti vintouhku kobras. Miša jiäjävyi jälgeh da seizatui sit paikoilleh. Mibo kilinä netše on? Kil,kil,kilikil bää, bää, bää, bähähähhää. – Juavolin juavoli!! Lambahathai tiäl ollah syömäs ruohuo da haudukukkii. Nygöi selgeni dai kunne kukat on hävitty kezän aigah. Ristittyzet on nägyy paistu tyhjiä, sto kukkii on varrastettu kalmoimual. – Tulehai varattšu katšomah villasii bluasn´ittajii kudamil on kilikellot kaglas, riäzitteli Ondrei. Nengaleite bratanukset Ondrei da Miša selvitettih Salmin bogostan kalmoimuan bluazn´ittait da kukkiin varrastajat.
Tšimoin Peša
alias Pertti Marttinen

Fotokuva: Pixabay

Yksi kommentu “Bluazn´ittait da kukkuvorat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *