Karjalan kyly XIX-XX-vuozisual

LudmilaIvanovaFolkloran tutkii L’udmila Ivanovale (kuvas) rodivui idee kirjuttua kirju karjalazes kylys, konzu häi Moskovas nägi kirjan ven’alazeh kylyh da päččih nähte. Ei muga ammui ilmah piässyh Karjalaine kyly: tavat uskomukset, rahvahan meditsiinu da ižändät on ainavo täs dielos kirjutettu tevos.

Luvin kirjutuksii suomelazen kylyn histouries i kirjutuksen täs uvves kirjas da ellendin, ku karjalazen i suomelazen kylyn kehittymine on samanluaduine. Ezimerkikse Pohjas-Karjalas da Kannaksel kylyt oldih allukse muanalazet. Samuli Paulaharjun kirjas Karjalaista rakennustaitoa sanellah, ku moizen kylyn luadimine oli mahtolline sežo köyhile ristikanzoile sendäh, ku parttu ei tarvittu. Erähis pohjaskarjalazis muakylylöis yhtelläh oli vähäzen parttugi. Ozin parres luajitut oldih Paulaharjun mugah hyvin kehitynnyöt. Pohjaskarjalazih muakylylöih Samuli Paulaharju tunnustui vuvvennu 1907. Alfred Kolehmaisen kirjutetus kirjas Savusauna Karjalassa voi nähtä Paulaharjun vuvvennu 1909 luajittuloi algukuvii muakylylöis Kannaksel. Nämmien luajindas oli käytetty vie enämbän parttu, erähis oldih sydämes lauduseinätgi. Trubua ei enimyölleh olluh, vaiku loukkoine veriäs libo seinäs. Muudamat pohjaskarjalazet muakylyt oli varustettu puus libo žestis luajitul pienel truval.

Kylyn suuruos oli vaihtelendua. Pohjaskarjalazet muakylyt oldin ylen pienet , ga Kannaksel oli suuri da pienii. Kannaksen kylylöis, pienis i suuris, oli leviembät laudazet migu pohjaskarjalazis, kudamih ei tiettäväine syndynyh leviembiä. Olihäi erähän kylyn korgevus vai 1,5 metrii, piduhus peräs veriäh kaksi metrii da levevys reunas toizeh 2,5 metrii. Päčči oli kivis lad’d’attu kui pohjaskarjalazis muga i Kannaksen kylylöis. Erähäs Pohjas-Karjalan kylys päčči oli veriän pieles oigiel da laudazet peräseinäl. Kannaksel päčči oli oigiel libo hurual ovenpieles da laudazet oldih peräseinäs libo päčin vieres.

Konzu kylyt nostih kogonah muan piäle, muuttui päčin paikku Pohjas-Karjalas da muijalgi. Se oli nygöi oigiel libo hurual kui muga Kannaksel. Laudazet oldih peräseinäs libo päčin vieres. Ulgonävönpuoles kylyt oldih vägi samanluaduzet. Kannakselpäi Paulaharju löydi yhtelläh moizet kylyt, kudamien levot mustoitettih partua.

Pieni libo suuri kyly on ainos olluh pyhä paikku. Sie on pidänyh hyvin vediä iččie libo kylyn haldivoiččii libo karu tazai, kerdou Juha Pentikäinen Löylyn henki –kirjas da lizäy, ku hänen omat karjalazet, savolazet libo komilazet dovarišat tervehtitäh kylyy kuni ei astuta kylyn sydämeh da nosta laudazile. Tervehtimizen objektu on kylyn haldivoiččii libo löyly. Ku kentahto voimatui kylbemizen jälles, uskottih, ku häi oli unohtanuh tervehtie.

Lähte: Ol’ga Smotrova: Oma Mua, Samuli Paulaharju: Karjalaista rakennustaitoa, Alfred Kolehmainen: Savusauna Karjalassa, Juha Pentikäinen: Löylyn henki
Kuva: Oma Mua, Ol’ga Smotrova

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *