Runuo

liipukkuLiipoilinduzen viesti

Ei ole kuldua kallehembua,
eigo vetty märrembiä
Ei ole kevätty hellembiä,
eigo undu magiembua
Ei lastua omua armahembua,
eigo mučoidu nuordu čomembua
Ei muamua luaskavembua,
eigo kivie kovembua
Ei ole sanua sulavembua,
eigo sanotun abiembua
Eiole kodii omembua,
eigo konduu rodnoimbua
Ei ole omua vaččua syvembiä
Ei ole mieruo suurembua,
eigo mieron porrastu korgiembua
Ei ole hyvytty parembua,
eigo pahuttu pahembua
Ei päivän valgiedu valgiembua,
eigo gor’ua kargiembua
Ei ole liipoilinduzen viestii viernoinmbua

Natalja Antonova

 

piaskoiPiäsköi

Siivil tuonnuh kezän
räystäspiäsköi helly
levonkorvah pezän
käyttömaltol hölläi

Mengäh pitkin, poikin,
oman ottau luondo:
tuli jällenpolgii
pikoipieni, hondo

Kydi mieli hyväh
ilmis hoidokyvyt
Pyrgih sykkii syväin
andua turvu, kyllys

Virduau hembieh piäsköin
pajos helies taivoil
lumovoimu, äsköi
vällys vajai vaivoi

Se, gu välly tuuli
aižois ilmoil piässyh
pörhöladvoi puuloin
silleh, tälleh pieksäi

Pajo čomas ilmis
ehkoi kelle tullah
loistopilkeh silmih
ilon huave huuleh

Piäsköi kebjeihöyhen
väzyksissäh hommas,
n’uakku sullis, pöyhei,
yöpuul pezäs omas.

Ei vai padin tylčy
rikkos linnun huaviet
ruagal syyttäh hörčy
riehkie peziä huavuas

Aleksandr Kräkkijev

Runot: Oma Mua
Kuvat: Wikipedii

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *