Karjalazil očkil – kirjutuksii karjalazien da karjalan kielen mennyös, nygözes da tulies aijas

ockilKarjalan Kielen Seuran julgavosarjas on piässyh ilmah kirju ”Karjalazil očkil”, kudamas Martti Penttonenkaččou karjalazien da karjalan kielen mennytty, nygösty da tuliedu aigua karjalazil očkil – karjalazes nägökulmas, Suomes da Ven’al, konzu kunnegi karjalazet oldaneh puututtu. Kuhkutammo ostamah da lugemah tämä kirju, ičele, kielikerhoh, yhtistyksele libo kirjastoh. Kirjan hindu on 15 euruo da sidä voi tilata KKS:n Jovensuun toimistospäi: tel. +358-44 500 2215, kirsti.karhinen@karjal.fi Verkolaukkah kirju jiävihes lähiaijal


Martti Penttonen

Eccosana ”karjal” internetan eččokonehel andau kymmenii tuhanzii linkilöi. Läs kai net ollah ulguopäi kirjutettuloi mielii Karjalas, karjalazis da karjalan kieles. Ulguopäi ezitettylöi mielii puaksuh piemmö objektiivizinnu, ga eihäi se vältämättäh muga ole. Valdivot sellitetäh muailmua da histouriedu oman agendan, omien interesoin mugah, valdurahvahan natsionalizman očkien läbi kaččojen. Kuibo karjalaine ellendäy oman tilan? Tämän kirjan tarkoituksennu on kaččuo muailmua karjalazil očkil.

Täh kirjah olen kerännyh omii kirjutuksii karjal-teemas, enimyölleh karjalan kieles, jälgimäzen kymmenen vuvven aijal. Olen tukunnuh kirjutuksii teeman mugah, erähii olen pikoi vähä edituinnuh da kirjutannuh vähäzen uuttugi tekstua teeman tävvendämizekse.

Kirjutukset pyöritäh nellän teeman ymbäril. Histouriellizii teemoi ollah pitky troppaine Afrikaspäi Karjalah, ”oblezjanas karjalazekse”, valdivoloin roindu da toruandu karjalan ymbäril. Kielipoliittizeh teemah kuulutah kirjutukset karjalan kielen ”löydämizes” 1800-luvul hirvieh ”kulduaigah” 1930-luvul da zakonallizen stuatusan kyzymyksih 2000-luvun allun ymbäril. Täh liittyy kanzoinvälizien ristikanzanoigevus- da kielioigevussobimuksien kačondugi. Kirjan piäteemu on karjalan kieli da sen rouli kul’tuuran kandajannu. Uvvessah da uvvessah piävyn kirjukielen vältämättömyöh da puolistamah yhtehisty kirjukieldy muga leviel pohjal kui vai voi. Vie yksi piäteemu on modernizatsien vältämättömys. Ku kul’tuuru kiinnitetänneh loittonijah mennyöh aigah, sil kul’tuural ei ole tuliedu aigua. Sana ”etnokul’tuuru” minule merkiccöy samua kui ”kiža on hävitty”. Karjalan kieldy pidäy kehittiä tulieh aigah suundavujannu tävven palvelun kielenny. Ei ole pädeviä syydy, mindäh karjalazet ei voidas omal kielel kazvua uvvenaigazikse muailman kanzalazikse.

Kenel pidäy kaikkie luokitella, tädä kirjua voi pidiä tiedokirjannu libo pamfletannu. Iče sanozin, ku tämä kirju oppiu dokumentiiruija omua roinduperiä kunnivoijan muailmankanzalazen mielet oman rahvahan da kielen tilas. Ei ole strougoi vihjavuksil täytetty tiedokirju, ga yhtelläh oppiu ellendiä muailmua da pyzyö toves.

Luajinduprintsipas johtujen – kogomus lehtikirjutuksii – samat aziet toistutah. Yhtelläh joga kirjutuksel on oma teemu da foukussu. Toinah ei ni olis olluh vägie hajoittua kai palazikse da kirjuttua uvvessah yhtekse lougiellizekse kerdomuksekse.  Muailmu ei tule valmehekse. Kirjutukset pidäy liittiä omah aigah, kudai nägyy julguanduvuvves. Muailman da kirjuttajangi muutokset tänny vajuan kymmenen vuvven aijannu onnuako nävytäh.

Yksi kommentu “Karjalazil očkil – kirjutuksii karjalazien da karjalan kielen mennyös, nygözes da tulies aijas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *