Suomen pravoslaunoi kirikkö da karjalankielizet

Piäkirjutus 1/2012

Karjalankielizien identitietan kulmukivet ollah karjalan kieli, karjalaine kul’tuuru (vällläh ellendäjen) da pravoslaunoi viero. Pravoslaunoit prihodat ollah oldu enne kaikkie voinien jälles karjalankielizien turvupaikkoi, kudamis on voidu käyttiä omua kieldy da jatkua karjalazii perindehii. Ei ole  kummu, ku suurin vuitti meijän muan pravoslaunois ristikanzois on olluh ainos karjalazii. Kirikön johto da suurekse ozakse i pappilisto ajettih yhtelläh ainos 1990-luvule suate toizenlastu poliitiekkua. Keskitetyn yhtenäzvaldivoidealan huippukavvennu 1920- da 1930-luguloil sezo karjalazis pravoslaunolois ruvettih luadimah ”putin yleissuomalazii”. Silloine kirikön johto myödäili tädä Akateemizen Karjal-Seuran ajettuu poliitiekkua. Rodih ellendys suomalane pravoslavii. Enne kaikkie karjalazii pravoslaunoloi painostettih vaihtamah heijän igivahnat ristimä- da sugunimet suomalazikse da unohtamah oma kieli da vahnat perindehet. Moni taibui muutoksih, a suurin vuitti ei hyväksynyh pakkosuomalastamistu.

Jeuropan ololoin piästyy välläle 1990-luvul suomalazes yhteiskunnas dai pravoslaunois kirikös dogadittih vähembistölöin olemasolo. Yhtelaigua ven’ankielizienke ruvettih ottamah huomivoh koltansaamelazet kirikön toimindas. Muasmuahmuuton lizävyjes moni etnine ryhmy sai oigevuksen pidiä omii kerähmöi. Nämii ryhmii ollah ezim. rumiinielazet, koptat da eritrealazet. Tänäpiän vähembistön oigevuksii ei enimyölleh panna ebäiltävikse. Karjalazet ollah ainovo poikkevus. Vuozikymmenii vahnat suomalastamisopastukset vaikutetah ielleh. Muga erähät prihodois ruadajat (ei papit) da toimijat ollah puaksuh opastettu allekirjuttanuttugi, što ”pravoslaunoi kirikkö ei ole karjal-kerho”, ku olen ezitännyh toivomuksen karjalan kielen käyttämizes nygösty enämbi sluužbois. Samoin hengilöin mieles on ičestäh ihan selvy, ku viron libo ruočin kieldy käytetäh sluužbois, hos paikal ei olis ni yhty niilöin kielilöin pagizijua. Ku tämänmoizii nägökandoi on i muis prihodois, kui varuan, karjalankielizen vähembistön oigevuot ei todevuta kirikön käytändön ruavos, hos kirikön johto da pappilisto tiettäväine ollah i karjalasten puolel.

Luonnollizesti on ylen hyvä, gu enne kaikkie Päivännouzu-Suomes pietäh  karjalankielizii liturgiiloi silloi-toiči, a tilandeh vois olla äijiä parembigi. Suurin viga on iče karjalankielizis. Olemmo liijan varačut vuadimah meijän omii oigevuksii. Meijän pidäy iče aktivoijakseh, da terväh. Ku vai ezittäzimmö voimakkahasti da monen hengilön väil meijän omis prihodois hos sen, gu karjalua käytettäs ehki vähän verran sluužbois da muis prihodan tapahtumis, varmah muga ruattas. Kaikes huolimattah se olis hyvä algu. Kiännettylöi tekstoi yhtelläh on, m.m.  Uuzi Sana da Psaltiri. Karjalankieline liturgiigi tulou terväh valmehekse. Ku karjalazet vaiku harjavutah kuulemah da käyttämäh heijän omua kaunistu kieldy sluužbis da muis prihodoin tapahtumis, sit sil on ylen suuri merkičys kielen elvytyksen kannal, se on selvy dielo. Samal kerdua on hyvä mustua, gu ikivahnoin karjalazien nimilöin andamine lapsile on kebjimbii taboi algua kielen da kul’tuuran elvytys.

Pertti Lampi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *