Suomessa pohditaan hyvin harvoin, mikä on Karjalan kielen ja kulttuurin merkitys maailman kulttuurille ja Suomelle. Kalevalainen runous ja karjalainen mytologia ovat hyvin merkittäviä koko ihmiskunnan kannalta. Karjalainen kansanrunous on maailman rikkaimpiin kuuluvaa suullista kirjallisuutta ja ihmiskunnan arvokkainta maailmanperintöä. Elias Lönnrotin karjalaisten kansanrunojen pohjalta koostaman Kalevala-eepoksen kautta kansanrunous tuli tunnetuksi koko sivistyneessä maailmassa.

Karjalainen kansanrunous otettiin peruskiveksi myös suomenkielistä sivistystä rakennettaessa. Ilman Kalevalaa suomenkielistä sivistystä tuskin olisi edes olemassa.

Novgorodista löydetyt karjalankieliset tuohikirjoitukset ovat puolestaan vanhimpia itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitettuja tekstejä.

NYKYAIKAINEN KARJALAINEN KULTTUURI

Karjalaisilla on rikas perintö ja maailmankuva, joiden pohjalta voidaan rakentaa koko ajan uutta kulttuuria ja taidetta. Idän ja lännen välillä eläneet karjalaiset ovat koko ajan ottaneet ja ottavat yhä vaikutteita molemmilta suunnilta ja toimivat kulttuurisiltana. Karjalaiseen tapaan perinteitä ja vaikutteita käytetään luovalla tavalla uuden luomiseen. Nykyajan karjalainen kulttuuri on monipuolista ja myös uudet taidemuodot ovat käytössä. Parhaiten julkisuudessa näkyy musiikki, mutta etenkin karjalainen ja karjalankielinen kirjallisuus, teatteri ja tanssitaide ovat hyvässä nousussa. Gastronomian ja kädentaitojen suosio on myös kasvamassa. Perinteisiä juhlia pruasniekkoja on myös alettu viettää yhä enemmän. Karjalaiset eivät asettele yleensä raja-aitoja. Kulttuurityössä ovat mukana niin karjalankieliset kuin suomenkielisetkin. Lisäksi mukaan on tullut muiden kulttuurienkin edustajia, koska he ovat kiinnostuneita rikkaasta ja kiehtovasta perinteestä.