Rastavanpajoloi

Haldii

(Tonttu, karj. sanat Hannu Turunen)

1. Kylmy on yö da viluine,
pohjaine valgiedu viškou.
Rahvas perttilöis vaikkaiseh
syväinyön undu kiškou.
Hil’l’akseh kuu käy taivahal,
lundu puulois on, valgei on mua.
Levoil on kattiena lundu
haldii ei suau ni undu.

2. Saraispäi tulou, hangeh jiäy
harmuannu uksen čuppuh.
Vahnah tabaseh kačahtau
taivahal lošnivuo kuudu.
Kačou mečäh kus pedäjät on
tuuččanpeittona lagevon.
Smiettiy kerdah sadah
igäisty arbaitustah.

3. Tuattoin dai poigiin nähnyt häi
talois on polves polveh
uinuvan lapsuonnu, kustapäi
pienoizet lienny roinneh?
Nuoret kazvettih, vanhettih,
lopulhäi lähtiettih, a kunnepäi?
Kyzymys haldiedu vaivau,
ainos se mieleheh palau.

4. Vaikkaine meččy on, alla jiän
elo vai hil’l’akse magau.
Koski yksin vai kohisou,
bouhuttau mečän tagau.
Haldii uneksuu, duumaiččou,
ajan virduo häi kuundelou.
Duumaiččou kunnebo vienöy,
kusbo sen silmy lienöy.

5. Kylmy on yö da viluine,
pohjaine valgiedu viškou.
Rahvas perttilöis vaikkaiseh
huondekseh undu kiškou.
Hil’l’akseh kuu käy taivahal,
lundu puulois on, valgei on mua.
Levoil on kattiena lundu
haldii ei suau ni undu.

Heinilöis žiivattoin soimessa

(Heinillä härkien kaukalon, karj. sanat Paavo Harakka)

Heinilöis žiivattoin soimessa
uinuu lapsi liepottau.
An’hel’parven tie, Hänen luo nyt viöy
armahutta suurinda kaččomah.

Helmolois muamon armahan
uinuu Poiga Jumalan.
An’hel’parven tie, Hänen luo…

Kessellä lil’l’oin da ruuzuzien
uinuu Hozpod’ ihmizien.
An’hel’parven tie, Hänen luo…

Rissalla, rinnalla ryövärin
uinuu uhri puhtahin.
An’hel’parven tie, Hänen luo..

Kaikin tänäpäi ollah hyväs mieles

(It’s beginning to look a lot like Christmas, karj. sanat Maria Kähäri)
Karaokeversii YouTube-kanualal

Kaikin tänäpäi ollah hyväs mieles,
lämmäs pertizes.
Tulou nenäh priädniekäle,
piiruale, pudrole.
On varustettu magiet syömizet.

Toine toizenke armahasti paistes,
rauhu syväimes,
omas pertizes rahvahan
terväh kaikkii čomemban
suammo pruazniekan.

Myös pienet kellozet čilistäh pertizes, lapsuzet juostah, elostetah.
Da rahvas muhistah, pajostu čomastu yhtes pajatetah.
Ga hil’l’u valgiel pihal, vaiku tiähtet tuikitah.

Kaikin tänäpäi ollah hyväs mieles,
lämmäs pertizes.
Tulou nenäh priädniekäle,
piiruale, pudrole.
On varustettu magiet syömizet.

Toine toizenke armahasti paistes,
rauhu syväimes,
omas pertizes rahvahan
terväh kaikkii čomemban
suammo pruazniekan.

Da äijät jiähizis lampazis olijat tuohukset rahvas sytytetäh.
Hobjazet lentazet, bobazet oksazil kuuzen läpetetäh.
Da puhtahinnu lavvoil kylyn kaikin kylbietäh.

Kaikin tänäpäi ollah hyväs mieles,
rauhu syväimes.
Omas pertizes rahvahan
terväh kaikkii čomemban
suammo pruazniekan.

Aigu nygöi on pruazniekan.

Kellozet

(Jingle bells, karj. sanat Tatjana Baranova)

Myös lumi läpettäy,
Myös vilu kirkendäy.
Myö regyös lennämmö
Da helieh nagrammo.
Puut terväh husketah,
Meil šokat rusketah.
Tie vastah lennättäy
Da meidy kannattau.

Kellozet, kellozet
Loitton kuulutah,
Uuttu Vuottu vastuamah
Meidy kučutah.
Kellozet, kellozet
Anna soitetah,
Meidy hyvät ystävät
Gostih vuotetah.

Myös purou pakkaine,
Pie peitos nenäine.
Tiä ilo lämmittäy
Da nagro parendau.
Hoš lennät kivokseh,
Sie lumipielukses
Vai pieze teriämbäh
Da nagra heliembäh.

Kellozet, kellozet…

Kuu korgiel čilkettäy,
Tie kodih kiirehtäy.
A huomei nouzemmo,
Myös ajoh lähtemmö.
I meijän kelloine
Myös algau soittamah
Da kellon pajoine
Roih loitton kuulumah.

Kellozet, kellozet…

Eila Pöllänen: Kellozet
(www)
Kellozet-pajo Eila Pölläzen YouTube-kanualal

Kumman yö, hil’l’aine yö

(Stille Nacht, heilige Nacht, karj. sanat Zinaida Dubinina)

Kumman yö, hil’l’aine yö,
uinoi kai muailmu myös.
Kahtei vai istutah soimelluo,
lapseh maguajah kačotah hyö.
Iluo on sydämes!
Iluo on sydämes!

Kumman yö, hil’l’aine yö,
anheli lendi taivastu myö.
Tuli da heityi paimoloiluo,
”Kuunelkua, hyvän viestin toin:
Iisus roinnuhes on!
Iisus roinnuhes on!”

Kumman yö, hil’l’aine yö,
kai on roinnuh sanottuu myö.
Kunnivo taivahas Jumalal,
mual on rauhus rahvahal.
Iisus armon toi!
Iisus armon toi!

Poččizie muamon oumma kaikin

(Porsaita äidin oomme kaikki, karj. sanat Paavo Harakka)

Poččizie muamon oumma kaikin,
oumma kaikin, oumma kaikin.
Poččizie muamon oumma kaikin,
oumma kaikin, oumma kaikin!
Sii-e dai mii-e, sii-e dai mii-e.

Huom. Aikuisten laulaessa pitää käyttää Poččiloi.
Poččizie tarkoittaa lapsia eli pieniä porsaita.

Pukki usta kolkuttau

(Pukki ovella kolkuttaa, karj. sanat Paavo Harakka)

Pukki se usta kolkuttau,
takihai perttih tulla suau.
Tervetuluo pukki vuan,
miän ker kruugua pyörimäh.

Perttih pukki nyt noussa suau,
lahjat hiän lapsilla oijendau.
Sitten yhessä iloitah,
silmät lasten suau loistamah.

Poispäin pukki nyt kiirehtäy,
muijalla lapset net vuotetah.
Hiän pidäy käyvä ymbäri muan,
pitkissä peninkulmasuappaissah.

Rastav’ukko, rastav’ukko

(Joulupukki, joulupukki, karj. sanat Paavo Harakka)

Rastav’ukko, rastav´ukko,
hobieparda, igäukko,
eigö sumkka paina selgiä,
kuala perttih, emmä pelgiä.
Outhan meil sie vanha bratan,
lämmähattu, karvakauhtan.
Tiäl nyt löyvät kiltit lapset,
n’ybläsilmät, siliet hapset.

Lapset:

Rastav’ukko, rastav’ukko,
hobieparda, igäukko,
bezodoiče miän loukos,
piemmä igruo omas joukos.
Tule terveh meille ainos,
proiji tänne laučan painoks’.
Libo kizuamah kui tullet,
sidä lyštimpiä on siul vet.

Rastav’ukko:

Passibuo nyt kiltit lapset,
n’ybläsilmät, siliet hapset.
Terveh teil nyt pienokaizet,
kizavaiset lapsukaizet.
Lyšti tiäl ois ildahetki,
Vai kui miul on vie pitkä retki
rastav’kuuzen toizen luokse,
miul nyt matkan suunda juokse.

Lapset:

Rastav’ukko, rastav’ukko,
hobieparda, igäukko,
issu joukos vielä hetki,
hos siul on vie pitkä retki.
Täz myö tuomma siul nyt mettä,
vilpozua kui silmävettä.
Siit sie jaksat pitkän tiezi
matkata kui kunnon miezi.

Rastav’ukko:

Passibuo nyt kiltit lapset,
n’ybläsilmät siliet hapset.
Täs on teil nyt podarkkaizet
pienenjytyt maistiazet.

Lapset:

Passibuo nyt putin ukko,
Bratan miän, rastav’ukko.
Konza jouduu rastav’ vessel,
tule terveh meijän kessel!

Rastavakirikköh

(Joulukirkkoon, karj. sanat Paavo Harakka)

Čuassu löi jo viizi,
nostakkuahai piä.
Iivana da Lid’d’i,
muiten matka jiä.

Täs on vezituaza,
silmät huuhtokkua,
lämmä kondiental’l’a
rejes vuottau jo.

Vasta ruunan rejes
silmät avauduu.
Siin on silmien ejes
synkkä meččämua.

Aizakello helkkäy,
ložniu tähet, kuu.
Lyštie kaikil riittäy.
Mukkie panou suu.

Netis mökin Maša
matkua kirikköh.
Tuavetti da Saša
nouskua kannoil jo.

Mägiryčän alla
talo hyčyttäy.
Joga ikkunalla
kaksi kynttiliä.

Ruuna virsta jällel
hölkyttele pois.
Netäil kirikködorgal
ainos olla vois!

Rat’i, rit’i, ralla

(Rati, riti, ralla, karj. sanat Paavo Harakka)

Rat’i, rit’i, ralla, rodiu talvel halla.
Kuuroparda tuuččatukka,
lumipaltto harmuasukka.
Rat’i, rit’i, ralla, moine onbi halla.

Rat’i, rit’i, ralla mispäi tuli halla?
Nečiel Pohjan tundurilda,
Lapin lasten laidumilda.
Rat’i, rit’i, ralla, sielpäi tuli halla.

Rat’i, rit’i, ralla, midä ruadoi halla?
Puhui mečät puhtoziksi,
jiät da järvet kandaviksi.
Rat’i, rit’i, ralla, sidä ruadoi halla.

Rat’i, rit’i, ralla, hyvin ruadoi halla:
Suau nyt lapset lasketella,
luissella i pajatella.
Rat’i, rit’i, ralla, passibo siul halla.