Sotku tuttavuu robottah

Suovattu on olluh Sotkal ruadopäivy. Häi otti ozua yhteh karjalan kielen ruadopajah Päivännouzu-Suomen yliopistos Jovensuus. Sie Sotku tuttavui Aleksander-robottah, kudai sežo maltau paista dai opastau muidugi pagizemah karjalakse. Nygöi hyö voijah luadie sidä yhtes.

Sotku lendäy!

Sotku tahtou lähtie Jovensuun linnah Päivännouzu-Suomeh, ga iče ei malta lendiä ni yhty siiveniškuu. Sendäh häi ostau ičelleh bilietän lendokoneheh. Aeroportas on rahvastu mustenah. Sotku menöy vuottamah Jovensuun lenduo lähtöveriän luo. Terväh lendoh!

Sotkan Kuumatku

Mennyt kezän Sotku da Irviškö elostettih da kižattih puaksuh yhtes. Heile oli mieleh hyppie pitkin-poikin pihua. Ezmäi hyö hypittih hil’l’akkazin, sit hyö kopittih lujembah da lopukse skočittih kui mielettömät. – Läkkä hyppimäh Kuussah! Menemmö kaččomah, ongo sie juustuo, Sotku kirgai Irvišköle. – Pie lujah kiinni sarvis! Nygöi myö lennämmö! libui kižah Irviškö.

Järveltä tuulou

Šotka ta Šukki ollah rannašša ta kačotah järvellä. Hyö kuunnellah vejen läiskehtä ta smietitäh muailman mänyö. Veješšä on väkie, šentäh še huimentau ta i vakauttau mielen. Šotka tuntou, kuin äijälti järveltä tuulou. Kohta ualto alkau olla vuahešša, viuhakka tuuli tietäy myräkkäšiätä. Ilmašša on onnakko šykyšyn henkie.

Šotka orkesterissa

Šotka šuvaiččou musiikkie. Hiän piätti liittyö kamernoih orkesterih, jotta ruveta opašteliutumah šoittamah. Ka Šotkalla pitäis nyt valita, mi šoitin hänellä paššuias. Sellolla on šoma, tumma iäni. Votpa häneštä tulis sellisti! Viulu onnakko olis parempiki šiipehpätijänä instrumenttina, ka kun še nuottien kolmijalka on aina niin loittuona… Joko pitänöy ruveta miettimäh binoklin oššantua?

Sotku ombelou

Sygyzyn tulduu pihal rodih vilumbi. Sotkalegi on jo vilu omassah höyhenpiälizes. Žiäli, ku hänel ei ole ni yhty lämmiä sobua talven varakse. Ga nimittumua hädiä: Sotkuhäi maltau ommella! Dai Sotku eččiy vahnan ombelukonehen da otahes sih hommah. Kačo, mittustu dizainuruuttua roih!

Kylypäivy

Suovattu on nedälin paras päivy, sendäh ku sit piäzet kylyh. Sotku viey hallot tuačkal kylyllyö, täyttäy vezikattilan viel da virittäy kylypäčis tulen. Häi taittau oksastu koivus da sidou ičelleh pikkarazen vastazen. Ehtäl häi astuu kylyh pelvahine käzipaikku olgupiäl. Kylys on magei löyly, da Sotku kai pajostu rubieu pajattamah. Suvaičen omua armastu kylysty, duumaiččou Sotku.

Puittohiät, ka toteh ottau

Tänäpiänä Šotka ta Mössi-kontie puitto ollah šulhani ta moršien, häitä narosn’a pietäh. Šotkalla on piäššäh pešuvärččiseštä luajittu kukikaš huilu. Mössi-kontie on šiton kaklah kaunehen lentan. Hyö ollah ičeštäh oikein vorssat. Šotka smiettiy, mitä armahuš oikein merkinnöy. Mössi-kontien mieleštä kaikista tärkein as’s’a on še, konša himottau prosto olla vierekkäh ta puhuo yhteh hiileh.

Sotku Sokolov

Hoi, t’outa, diädö, čidži da ristižä! Istavukkua da kuunnelkua: Sotku Sokolov soittau! Nygöi konsertu zavodihes. Sotkan siivet viuhketah ravieh koskettimil. Muuzikku on kui päiväine, kudai tuou vallon pertizeh. Jogahizen syväin lämbiey.

Šotka račaštau

Šotkalla on oma heponi. Häntä kučutah Puurakši. Kun vain Šotka hyppyäy šatulah, Puura kačoš karahuttau matkah. Šotka nakrua kukettau, hänellä on mieleh vauhin vohakka. Maiselmat ihan vilissäh šilmissä. Hoi hepo kieštuna, laukkua vain!

Top