Sotkan minuška

Sotku čomendelehes da oppiu ottua omas ičes parembastu kuvua:
– Täs minä čoma, kaččokkua!
Sotku tovengi čoma da näbei on.
#minuška

Sotku ihaloiččou kevätty

Sotku kävelöy pihua myöte ylen hyväs mieles. Jälgimäi on kevät! Mullozis lehtilöis läbi puskeh nouzemah kaikenualastu kukkastu. Sotkan silmät läimetäh ihastuksis. Mittustu čomua da kirjavua kukkastu ymbäri! Sotku čomendau galdarin fialkoil. Vastebo nygöi elos algau – lämmän keviän tulduu! Sotku muhahtah. 😍
Vesseliä Vappuu kaikile!

Sotku vaihtau kezärengahat

Sotku on ylen hajukas. Häi tiedäy, ku tänäpäi on jälgimäine päivy vaihtua kezärengahat mašinas. Sotku nostau mašinan yläh domkruatan vuoh. Häi kebjieh pyöritäldäy boltat iralleh. Moine on vägevy lindu! Pölyhizet šiippurengahat sežo pidäy pestä puhtahikse. Sotku ruadau tävvel innol. Häi on kogo muan paras mehuaniekku!

Sotku da suuri viennouzu

On čoma päivy. Sotku istuu pihal päivypastozel da lugou kniigastu Muumit da suuri viennouzu. Linduzet čirčetetäh koivuzes. Päiväine pastau čomasti da lämmittäy hyvin Sotkan varbahii. Kusgi kuuluu, kui vezipizarat tiputah räystähispäi. Sitbo Sotku pöllästyy! A gu la kai lumet suletanneh da roih suuri viennouzu! Sotku-rašku ei malta ni uidua. Sotku duumaiččou kodvazen da piättäy: ”Huomei minul pidäy ostua veneh!”

Šotka pitäy Kalevalan päivyä

Tuli šotka, šuora lintu;
lentelöy, l’ekuttelouve
eččiekšen pešällä šijua,
elinmuata arvual’l’ekšen.
Lenti ijät, lenti lännet,
lenti luotehet tai šuvet.
Eikä löyvä t’ilua tuota,
paikkua pahimpaistakana,
kuhu luat’isi pešähe,
ottaisi ološijahe.

(Kal’evala vienankarjalakši, kiäntän Raisa Remšujeva)

Hyvyä Kalevalan päivyä! T. Šotka

Hyviä Muamankielen päiviä!

Tänäpäi Sotku pruaznuiččou kanzoinvälisty Muamankielen päiviä da opastuu sen kunnivokse kirjuttamah karjalan kielen kirjaimii. Sinägi pagize, luve da kirjuta karjalakse! Ole ylbei omas čomas kieles!

Sotku tansuiččou baliettua

Egläi muamo osti Sotkale uvven baliettujupkan. Tänäpäi Sotku pani piäle jupkan da hyppäi tansilavale. Soitto kajahtah ilmah, da Sotku andahes muuzikan valdah. Ga kukastu kummua, midä nygöi rodih! Sotku ei enämbiä ole öntiškö da höpsy sorzu. Häi on muuttunuh čomakse da näbiekse pienekse jouččenekse! Sotku tansuiččou kaunehen tansin suuren suvaičuksen kunnivokse.

Hyviä Ystävänpäiviä!

Sotku toivottau hyviä Ystävänpäiviä!

Sotku ozuttelijannu

Tiezitgo, ku Sotku on sežo ylen maltai da kuulužu ozuttelii? Mennyt nedälinlopul hänel oli piärouli erähän suuren anglielazen kirjuttajan ozutelmas. Teatran zualu oli täyzi kaččojua, ga Sotku astui varuamattah lavale.
– Ollago vai eigo olla? Sitbo on kyzymys! sanoldi häi.

Sotku nouzou korgieh mägeh

Sotkan koin pihah on kazvanuh ylen suuri lumimägi. Rohkei al’pinistu Sotku tahtou valloittua sen. Häi ottau nuoran da kuokan keräle dai tiettäväine ynnällizen termosan hiilavua kakaodu. Sotkan piädy vähäzel pyöriy moizel korgiel mäil.
– Kačokkua: tiä seizou voittamatoi urhoi! Sotku kirguu kaikile susiedoile.

Top