Sotku suau ihailoiččijoin poštua

Tänäpäi Sotku astuu ylbevyksis n’okku yläh. Häi on suannuh ihailoiččijoin poštua Tamperelpäi. Sotkan fanit kirjutetah nenga:
”Terveh Sotku! Passibo, gu sinä opastat meidy karjalan kieleh! Myö pahas mieles luvimmo, gu et malta uidua. Kučummo sinuu Tamperele! Tiä on ylen hyvät uinduallikot, da voit olla yödy Tampere-taloin rinnal sijaiččijas Sorzulammis. Sie on ylen äijy linduu. Ole kirmiel jallal da anna sinun helei iäni iellehgi kuuluu! Tervehyzin, karjalan kielen opastujat”

Šerlok Sotku

Tänäpäi peittopoliciimiehel Šerlok Sotkal on ylen peitošnoi ruado. Häi oppiu sellittiä, ket oldaneh astuttu-töpsitty uuttu lundu myöte Sotkan koin pihas. Enzimäzet jället suahah Sotkan haukkimah hengie. Oldanehgo net hukan jälgilöi?

Toizet jället ollah pienembät, ga yksikai Sotku pöllästyy:
– Sehäi on gienu!

Kolmanzien jälgilöin muodo rodih Sotkale ylen mieldy myöte
– Moizii tävvellizii jälgilöi voit luadie ainos muailman kaikkii čomemban sorzan räbläl, Sotku smiettiy.

Šotka Muhahuš-leirissä

Šykyšy on tullun ta kaikki Šotkan kaverit on lentän šuveh. Šotkalla tuli ikävä ta hiän piätti lähtie Ouluh šyyšleirih vienua opaštumah. Nyt Šotka on viisaš ta tietäy kaikki kuukauvet ta šuattau kalittoja sriäppie. Hiän oppi lapšien keralla uuvven leikin ”Šavenšotenta” ta šai tietyä, mintäh kontiella on lyhyt häntä. Ka parašta oli šuaha uuši yštävä, Variš Harmuašulka.

Sotku, näbei yksisarvine

Oletgo kuulluh starinua Sotku-yksisarvizes? Se on kaikkii elättilöi rohkiembi da näbiembi. Sil on rungu kui hevol da očas suuri, čilkettäi sarvi. Yksisarvistu et ota kiinni, sendäh ku se on kaikkii toizii raviembi. Tabua myöte se on avvuttai da varuamatoi. Sotku-yksisarvine pidäy huoldu armoittomis lapsis da pellastau meriozattomuoh puuttunuzii. Tahtozitgo sinägi olla oman eloksen yksisarvine? Tule kižuamah Sotkanke!

Sotku oppiu laihtuo

Sotku lugou naizienlehtie. Sie sanotah, gu nygöi laihtumine on movvas. Sotku ei ellendä, miksebo se pidäy, ga yksikai piättäy oppie. Joga huondestu Sotku havaččuu ylen aijoi, enne muidu linduloi, da ravieh lennäldäy kruugan. Sit Sotku nouzou viesoile.
– Tyhjy tämä dielo on, terstavuu lendämizih Sotku. – Laihtunen liigua, da sit vie sanotah: Olet pahennuh. Minähäi suvaičen omua böndžäkkyö vaččastu!

Sotku-runoniekku

Sotku on moine kirjuttai, kudamale sygyzyn tulduu roih himo kirjuttamah runostu. Sygyzyl pimenöy päivy päiviä vai enämbäl. Paras aigu ruveta runoloi luadimah! Muamo sanou, gu Sotkal kirjutin-sulgaine on ylen ravei. Sotku ei ellendä, midä muamo tarkoittau. Häihäi kirjuttau ainos kirjutusmašinal!

Kezän mustoloi

On elokuun 30. päivy. Sygyzyssäh on jiännyh vaigu kaksi päivästy. Sotku mustelou mennytty keziä. Toiči oli moine räkki, ga vai kezoile kävyndy avvutti. Sotku valoi tävven rengin viluu vetty da hyppäi rengih. Se oli Sotkan mieles vessel! Midä sinä ruavoit kezäl? Kävyitgo sinägi kezoidu kylbemäh?

Sotku akrobuatannu

Armahat naizet da miehet! Tänäpäi meile ozuttelou muailmankuulužu trapeciitaidoilii Sotku! Sotku on lindu, kudaman piädy nikonzu ei huimua. Suatto nähtä piänpyörittäjiä akrobuatiekkua, kudamua ei jogahine sorzu malta. Hyvät rahvas, aplodiiruikkua, täs tulou ilmuakrobuattu Sotku!

Sotku da Pekko kezoidu kylbemäs

Sotku da Pekko piätetäh mennä uidamah.
– Läkkä uidamah tuane vastazeh randassah! Pekko kirguu.
– Ga läkkä! Minä voin uidua hos järven ymbäri, yldyy Sotku.
Sit Sotkale juohtuu mieleh, gu häi ei malta uidua. Häi varavozeh kastau varbahat vedeh i sanou:
– Ai, mittuine vilu on! Kenbo tuane tahtos čukeldua!

Sotku soittau kandelehel

Löydysgo čomannu kezäpäivänny midä vesselembiä, migu soitandu kandelehel! Sotku kandau vihandan stuulan sirienin alle da ottau kandelehen käzih. Häi laskou siivet kielil da rubieu soittamah. Häi soittau muga čomasti, ga kai linduzetgi oksil azetutah sidä kuundelemah. Hyvä on eliä kezäl!

Top