Paavo Harakka: Kui siul lyšti ollou. Lastenlauluja karjalaksi (eteläkarjala/ suvikarjala).

Elefanttamarssi

Yksi pieni elefantta marssii nenga
päivänpaissos juamua iellehpäi.
Kui tua matka oli lyšti muga,
pakičči hiän keral’ yhen dovarišan.

Kaksi piendä elefanttua marssii nenga
päivänpaissos juamua iellehpäi.
Kui tua matka oli lyšti muga,
pakičči hiän keral’ yhen dovarišan.

Kolme piendä elefanttua,… i.m.i

Heinilöis žiivattoin soimessa

Heinilöis žiivattoin soimessa
uinuu lapsi liepottau.
An’hel’parven tie, Hänen luo nyt viöy
armahutta suurinda kaččomah.

Helmolois muamon armahan
uinuu Poiga Jumalan.
An’hel’parven tie, Hänen luo…

Kessellä lil’l’oin da ruuzuzien
uinuu Hozpod’ ihmizien.
An’hel’parven tie, Hänen luo…

Rissalla, rinnalla ryövärin
uinuu uhri puhtahin.
An’hel’parven tie, Hänen luo..

Hämä-hämähäkki

Hämä-hämähäkki kiibei langalla.
Tuli vihma sagie, hämähäkin vei.
Päivän’e armas kuivai vihman sen.
Hämä-hämähäkki kiibei uuvelleh.

Kudžoi-kudžoihut nyt kortta kul’l’ettau.
Ahkerašti ruadies ainos aherdau.
Anikko vai valmis kego komia.
Kudžoi-kudžoihut nyt kortta kul’l’ettau.

Mar’ja- mar’jakatti soittau viuluo vain.
Heinikössä hyppii ielleh järilleh.
Pieni sinikello rubiou maguamah.
Mar’ja- mar’jakatti soittau viuluo vain.

Čakka-čakka pieni surrua parvessah,
Suvipäivä kuluu siit nyt ruaďeissah.
Illanvarjot tulou, siivet kimaldau.
Čakka-čakka pieni surrua parvessah.

Hämä-hämähäkki kudou verkkuodah.
Pieni lindu lendi siihe kaččomah.
Päivän’e laski loitos vuaroin tua.
Hämä-hämähäkki kudou verkkuodah.

Jänö istui muassa

Jänö istui muassa uinuen, uinuen
Mibä siulla jänöne,
kuin et eniä loikkuale?
Loikkua pois, loikkua pois, loikkua pois!

Jänözellä tuli tohturi.
Ando siit hiän liäkettä,
da vie viluo kiärettä.
Kiärettä, kiärettä, kiärettä.

Jänö pani piähyön tuhjozeh.
Jogo terveh olet nyt,
liäkkeizihin kyllästyn,
kyllästyn, kyllästyn, kyllästyn.

Jänö pieni pötki pagohon.
Käbälät sen oivat on,
loikka ihan mahoton,
mahoton, mahoton, mahoton.

Varo meččäkoirua jänöne.
Koira siit on lyštissäh,
kuin et eniä loikkuale.
Loikkua pois, loikkua pois, loikkua pois.

Kui siul lyšti ollou

Kui siul lyšti ollou käit yhteh plakkua.
Kui siul lyšti ollou käit yhteh plakkua.
Kui siul lyšti ollou tiijät sen, nyt ozuta se kaikil meil.
Siul lyšti ollou käit yhteh plakkua.

Kui siul lyšti ollou taputtele nenga.
Kui siul lyšti ollou taputtele nenga.
Kui siul lyšti ollou tiijät sen, nyt ozuta se kaikil meil.
Siul lyšti ollou taputtele nenga.

Kui siul lyšti ollou n’apsuttele sormie.
Kui siul lyšti ollou n’apsuttele sormie.
Kui siul lyšti ollou tiijät sen, nyt ozuta se kaikil meil.
Siul lyšti ollou n’apsuttele sormie.

Kui siul lyšti ollou tömistele jalgoi.
Kui siul lyšti ollou tömistele jalgoi.
Kui siul lyšti ollou tiijät sen, nyt ozuta se kaikil meil.
Siul lyšti ollou tömistele jalgoi.

Kui siul lyšti ollou sano takihai.
Kui siul lyšti ollou sano takihai.
Kui siul lyšti ollou tiijät sen, nyt ozuta se kaikil meil.
Siul lyšti ollou sano takihai.

Kui siul lyšti ollou kaikki nämä rua.
Kui siul lyšti ollou kaikki nämä rua.
Kui siul lyšti ollou tiijät sen, nyt ozuta se kaikil meil.
Siul lyšti ollou kaikki nämä rua.

Lapsien liikennepajo

Tarkkah kaččuo muissa sie ainos vuaroja liikendehen.
Kai nene siännöt mieleh sie paina, paina ne tarkalleh.
Siännöt ne vasta, autetah lasta turvassa kulgemah.
Vältä vuaroi väheksimästä, siändölöi nouvata ain.

Muissa ainos: Liikendehes, äijäl vuaroi onbi ejes.
Sentäh tarkkah, ainos kačo. Se on turva verraton.  

Suojakohtua muissa sie astuo, se kavus piäličči vie.
Valgie juno ohjua da ozuttau mis on suojatie.
Muga hurahpäigi, kui oigielgi, kačo sie sittengi,
Silloin et jiä auttoloin alle kulgu on turvaizin.

Muissa ainos…

Linna netäin on ylen suuri, toičči se yöksyttiä
Elä sie varua on abu juuri politsiemies tiä
Hiän voibi sinuo, n’euvuo libo, muitengi auttua sih.
Nečis missä on paha paikka, turvavu politsih.

Muissa ainos…

Kizaella ei sua juamalla, sen sie muissat kai.
Monda kerdua kizat ne siellä kauhien lopun sai.
Muamogi luottau, toivou da vuottau lapsie školaspäi.
Ei pie sobottua muamoilla tuottua tyhmillä tempuilla näil.

Muissa ainos…

Miška soudau jovella

Miška soudau jovella,
rannalla jäi Pedruška.
:,:Ai, jai, Katinka, missä Miška, Pedruška?:,:

Miškan matka suareh vie,
Pedruškalla toine tie.
:,:Ai, jai, Katinka, missä Miška, Pedruška? :,:

Poččizie muamon oumma kaikin

Poččizie muamon oumma kaikin,
oumma kaikin, oumma kaikin.
Poččizie muamon oumma kaikin,
oumma kaikin, oumma kaikin!
Sii-e dai mii-e, sii-e dai mii-e.

Huom. Aikuisten laulaessa pitää käyttää Poččiloi.
Poččizie tarkoittaa lapsia eli pieniä porsaita.

Pukki usta kolkuttau

Pukki se usta kolkuttau,
takihai perttih tulla suau.
Tervetuluo pukki vuan,
miän ker kruugua pyörimäh.

Perttih pukki nyt noussa suau,
lahjat hiän lapsilla oijendau.
Sitten yhessä iloitah,
silmät lasten suau loistamah.

Poispäin pukki nyt kiirehtäy,
muijalla lapset net vuotetah.
Hiän pidäy käyvä ymbäri muan,
pitkissä peninkulmasuappaissah.

Pureksi, pureksi porkkanua

Pureksi, pureksi porkkanua, hambahie se vahvistua.
N’ami, n’ami, n’ami, n’ami porkkanua, hambahie se vahvistua.

Syö sie, syö sie hedelmie, juablukkua lib’  piärynie.
N’ami, n’ami, n’ami, n’ami hedelmie, juablukkua lib’  piärynie.

Maissa, maissa man’džikkua, sidä ei voi vassustua.
N’ami, n’ami, n’ami, n’ami man’džikkua, sidä ei voi vassustua.

Pureksi, pureksi porkkanua, maissa, maissa man’džikkua.
Syö sie, syö sie hedelmie, vitamiinat siul net jiäy.

Rastav’ukko, rastav’ukko

Rastav’ukko, rastav´ukko,
hobieparda, igäukko,
eigö sumkka paina selgiä,
kuala perttih, emmä pelgiä.
Outhan meil sie vanha bratan,
lämmähattu, karvakauhtan.
Tiäl nyt  löyvät  kiltit lapset,
n’ybläsilmät, siliet hapset.

Lapset:

Rastav’ukko, rastav’ukko,
hobieparda, igäukko,
bezodoiče miän loukos,
piemmä igruo omas joukos.
Tule terveh meille ainos,
proiji tänne laučan painoks’.
Libo kizuamah kui tullet,
sidä lyštimpiä on siul vet.

Rastav’ukko:

Passibuo nyt kiltit lapset,
n’ybläsilmät, siliet hapset.
Terveh teil nyt pienokaizet,
kizavaiset lapsukaizet.
Lyšti tiäl  ois ildahetki,
Vai kui miul on vie pitkä retki
rastav’kuuzen toizen luokse,
miul nyt matkan suunda juokse.

Lapset:

Rastav’ukko, rastav’ukko,
hobieparda, igäukko,
issu joukos vielä hetki,
hos siul on vie pitkä retki.
Täz myö tuomma siul nyt mettä,
vilpozua kui silmävettä.
Siit sie jaksat pitkän tiezi
matkata kui kunnon miezi.

Rastav’ukko:

Passibuo nyt kiltit lapset,
n’ybläsilmät siliet hapset.
Täs on teil nyt podarkkaizet
pienenjytyt maistiazet.

Lapset:

Passibuo nyt putin ukko,
Bratan miän, rastav’ukko.
Konza jouduu rastav’ vessel,
tule terveh meijän kessel!

Rastavakirikköh

Čuassu löi jo viizi,
nostakkuahai piä.
Iivana da Lid’d’i,
muiten matka jiä.

Täs on vezituaza,
silmät huuhtokkua,
lämmä kondiental’l’a
rejes vuottau jo.

Vasta ruunan rejes
silmät avauduu.
Siin on silmien ejes
synkkä meččämua.

Aizakello helkkäy,
ložniu tähet, kuu.
Lyštie kaikil riittäy.
Mukkie panou suu.

Netis mökin Maša
matkua kirikköh.
Tuavetti da Saša
nouskua kannoil jo.

Mägiryčän alla
talo hyčyttäy.
Joga ikkunalla
kaksi kynttiliä.

Ruuna virsta jällel
hölkyttele pois.
Netäil kirikködorgal
ainos olla vois!

Rat’i, rit’i, ralla

Rat’i, rit’i, ralla, rodiu talvel halla.
Kuuroparda tuuččatukka,
lumipaltto harmuasukka.
Rat’i, rit’i, ralla, moine onbi halla.

Rat’i, rit’i, ralla mispäi tuli halla?
Nečiel Pohjan tundurilda,
Lapin lasten laidumilda.
Rat’i, rit’i, ralla, sielpäi tuli halla.

Rat’i, rit’i, ralla, midä ruadoi halla?
Puhui mečät puhtoziksi,
jiät da järvet kandaviksi.
Rat’i, rit’i, ralla, sidä ruadoi halla.

Rat’i, rit’i, ralla, hyvin ruadoi halla:
Suau nyt lapset lasketella,
luissella i pajatella.
Rat’i, rit’i, ralla, passibo siul halla.

Sinine uni

(sanat: Martti Haavio, karj. sanat: Paavo Harakka)

Joga ilda kui fonari sammuu
da tulou oigie yö,
ni Uinu-Mat’fei nouzou
da uksehen hil’l’ah lyö.
On sillä sinizet tossut
da niillä se sipsuttau.
Se hiivuou ukses’ perttih
da hyppiäy skuapan tau.

Da sillä on unine lakki
da sinine, unine vyö,
da unista jiädelön palua
se pienillä hambailla syöy.
Da sillä on sinine autto,
da se autto hurizou näin:
surrur, surrur, da lähtöy
unen sinistä muada päin.

Da pieni sontikkane
on ihan kallalleh,
da sinistä uniloin kirjua
se kandau šiželissä.
Da uniloin sinimuahan
se lapsiloi autolla viöy.
Surrur, surrur, da sinne
on sinine, unine tie.

Da siellä on kuldane meččä
da mečässä kuldane puu.
Da uniloin sinilindu
da linnulla kuldane suu.
Da uniloin sinilindu
se lapsiloi liedžuttau,
se laulau unizen pajon,
la-la lal-la-la lal-lal-laa.

Čiili mänöy lypsämäh

Čiili mänöy lypsämäh,
kannu kaglas rippuu.
Hänen jälles lypsämäh,
juoksou pikku kanza.

Čiilin lapset piiperoizet,
paaperoizet, palleroizet,
kaglas rippuu kannut toizet,
oksan yli loikkii.

Čiili mänöy lypsämäh,
dorogaista pitkin.
Hänen jälles lypsämäh
n’elluo vekkulitkin.

Čiilin lapset piiperoizet,
paaperoizet, palleroizet,
mieles heil’ on duumat moizet,
juossah juaman poikki.

Čiili mänöy lypsämäh,
Maikki maijon andau.
Siili kannun kaglassah,
maijon kodih kandau.

Čiilin lapset piiperoizet,
paaperoizet, palleroizet,
täydeh vačat pulleroizet
maiduo nyt ahmii.

Tuika, tuika, tähtönen

Tuika, tuika, tähtönen, ildazil’ siuda kaččelen.
Korgiel’ ylen loissat ain, kačot alah muailmain.
Tuika, tuika, tähtönen, ildazil’ siuda kaččelen.

Kai tiäl’ lapset muailmain, tähtözie kačellah.
Duumaijah miks’ lošnii net, muah sai andau valgieda.
Kai tiäl’ lapset muailmain, tähtözie kačellah.

T’ädi Palaga

On miulla vessel’ t’ädi
tua ťädi  Palaga.
Kuin hiän mänöy ossoksil’,
on nägy komia.

:,:Vot, nenga heiluu hattu
da hattu heiluu nenga.:,:

On miulla vessel’ t’ädi
tua t’ädi  Palaga.
Kuin hiän mänöy ossoksil’,
on nägy komia.

:,:Vot, nenga häilyy sumkka
da sumkka häilyy nenga.:,:

Äijän lykkyö nyt siul

Äijän lykkyö nyt siul!
Äijän lykkyö nyt siul!
Äijän lykkyö nyt siul (nimi)!
Äijän lykkyö nyt siul!