Tatjana Baranovan Runoloi

Ajan pyöräl armahal. Kuva: Armi Jaloniemi

Ajan pyöräl armahal

Ajan pyöräl armahal,
Punotahes rattahat.
Tuuli korvis humizou.
Jälgi tuanpäi pölizöy.

Piirai. Kuva: Armi Jaloniemi

Piirai

Pertis tulou piiruale.
Avvutammo muamale:
Minä sotken taiginua,
Sinä keität suurimua.

Täpytämmö läpäkön,
Ajelemmo pyöräkön,
Sydämet sih kiärimmö,
Piiruan päččih panemmo.

Päčis piirai istui,
Sangeni da päivityi.
Rodih viäry vähäzel,
Söimmö jälgimuruzen.

Ol’ale

Aijoi nouzou päiväine.
Tyttö-kuldu kassaine
Päiväzenke nouzou,
Silmät omat pezöy.
Pidäy kassu plettie,
A sit kaikkiel ehtie.

Päivän ruadau tyttöine,
Lendelöy ku linduine:
Pezöy čuajuastiet,
Pyhkiy vastal lattien.
Piiruat pidäy pastua,
Ottua gostii vastah.

Viuhkau kuldu kassaine,
Huškau ruskei pluat’t’aine.
Pajo pertis kuuluu,
Piirai hyväl tulou.
Kodi gostii vuottau,
Kaikkii vastah ottau.

Kuččuu kodi armas:
Tulgua gostih, rahvas!

Älä itke, tytti minun

Älä itke, tytti minun.
Nygöi jätän yksin sinun.
Eule aigua tyhjäh ruadoh,
Pidäy panna sovat kundoh.

Pestä pluat’at, štanizet,
Polvisukat, maikkazet,
Kouftat, jubkat, alazet,
Šuapkat, nenäpaikkazet.

Valan vetty vähäzen,
Otan muilua palazen,
Pezen, huuhton, puzerdan,
Sovat kuivah riputan.

Pihal päivy lämmittäy,
Tuulut sobii lekuttau.
Kuivat sovat ut’uužin.
Päivän kaiken hälizin.

Tytti minuu vuotteli,
Istui hil’l’ah, kuundeli.
Nygöi otan yskäh sen,
Pajatan da pagizen.

Pyhäpäivy

Pyhäpäivy – paras päivy.
Ylen vuotan pyhäpäiviä.
Huondekses kai pereh kois.
Mama pastau piirualoi.

Čomat kupit varustammo,
Stolah tuommo tuatanke.
Istumokseh kaikin yhtes,
Čuajuu juommo piiruanke.

Väzynyönny tuli tuatto

Väzynyönny tuli tuatto,
Oli jugei hänel ruado.
Muamo sanoi:”Väzyin,
Odva jallois pyzyn.”

Minä otan kädeh vastan,
Ei roi pertis toppua.
Jälles syöndiä pezen astiet,
Pyhkin, panen škuappah.

Huogavukkua, tuatto,muamo,
Teidy minä suvaičen,
Teidy minä žiäleičen.

Iče luajin kodii

Iče luajin kodii.
Anna suuri rodieu,
Anna tullah rahvas,
Ei roi pertis ahtas.
Anna rodieu lämmin,
Ainos päčči lämbiey,
Anna minuu vuottau,
Konzu olen loitton.

Vie pilvi kattau taivastu. Kuva: Armi Jaloniemi

Vie pilvi kattau taivastu

Vie pilvi kattau taivastu,
Da vihmu pezöy kivostu.
Ga vezi ojas kiirehtäy,
Jo kevätpajuo pajattau.
Jo linnut selgieh čiyketäh,
Kevätty net vuotetah.

Mullozien lehtien keskes

Mullozien lehtien keskes
Nosti piän leskenlehti.
Parahah aigazeh ehtii,
Lämbiemäh kiirehti smietin.

Luhtu

Tuli kevät, päivy pastau,
Lumi sulau, igävyy.
Keskipihua suuri luhtu
Päivy päiviä levevyy.

Luhtas čiučoit siibii pestäh,
Laivoi työtäh brihačut.
Yöl dai päiväl autot juostah.
Uni oliš – havačut!

Luhtu čakkailehes, läikkyy:
Pahah kohtah ilmestyin.
Etgo lämbiä päivypastos,
Etgo muata hätkesty.

Hyvä olis piästä ojah,
Jogirandah matkata.
Toizien ojazienke yhtes
Kevät jiädy katkata.

Kevät meile tulou

Kevät meile tulou
Vähin-vähäzin.
Varavozin polgou
Lämmil jalgazil.
Pajutuhjuo koskou
Lämmil alazil,
Tuhjo andau vastah
Kukkii hobjazii.
Kevät hilläh tulou.
Ruaduo täydyy vie.
Pidäy talven jället
Ruokkie vihmuviel.

Meččäh kezäl kävymmö. Kuva: Armi Jaloniemi.

Meččäh kezäl kävymmö

Meččäh kezäl kävymmö
Mandžoih, must’oih, vagoih.
Buolua kobral keriämmö
Poimiččuloih, rengilöih.
Kezä tävvel kämmenel
Meidy gostittau.
Lämmil kezäpäiväzil
Keriä, huolita!

Päiviä pastau, čirittäy

Päiviä pastau, čirittäy,
Muan da ilman lämmittäy.
Räkki päivy, räkki yö,
Huodekses on räkki myös.
Hyvä olis viluzes,
Räkel uidua jogivies.

Terveh, kuldu päiväine

Terveh, kuldu päiväine,
Terveh, tuuli lämmäine,
Terveh, taivas sinine,
Terveh, piäsköi-linduine.
Terveh, čomat kukkazet,
Oman rannan koivuzet.
Lämmät sanat varastan,
Kaikkii teidy armastan!

Čodrei kudžoi

Löydi kudžoi hyvän sijan
Kadai tuhjon viluzes.
Kudžoimättähäzen čodrien
Nosti pikoi kodvazes.

Nouzou kudžoi aijoi ihan,
Puhtahuon on muagari.
Pyhkiy vastal kaiken pihan
Omas talois ymbäri.
Pyhkiy joga toppazen,
Pezöy joga heinäzen.
Joga puuhuon,
Joga käbyön,
Joga kuudu,
Joga päiviä.

Lehtet. Kuva: Armi Jaloniemi

Lehtet

Tuuli mečäs käveli,
Tuuli lehtii sordeli:
Pihl’ajas – kirjavan,
Tuomes lehten muzavan,
Pajus pienen lehtyzen,
Koivus lehten kuldazen.
Jälgimäzen lehten huavas
Huolimatoi tuuli koppai.

Linnun jytyi lendäy lehti

Linnun jytyi lendäy lehti,
Vieröy jalloin alle.
Uidau luhtas toine lehti,
Tuuli sidä ajau.
Lehti lendäy, kiändäy mukkii,
Lehti juoksou troppua myö.
Sygyzynke kiistah nel’l’uou,
Kižuau vilun tuulenke.

Lähti vihmu hil’l’akkazin. Kuva: Armi Jaloniemi.

Lähti vihmu hil’l’akkazin

Lähti vihmu hil’l’akkazin
Kävelemäh pihua myö.
Kastoi pihan, levon, kažin.
Tahtoi astua heinikös.
Kaččou – rippuu plakuattu:
”Ei sua heinii pollettua! ”
Vihmu oli kuundelii,
Heinät viettäh kuivettih.

Lämmin vihmu čipetti

Lämmin vihmu čipetti,
Kaiken ilman pezetti.
Pezi lehtet, marjazet,
Pezi kylän levozet.
Myögi vihmas astuimmo,
Vägi tukul kastuimmo.

 

Lumi taivahaspäi heittyy. Kuva: Armi Jaloniemi

Lumi taivahaspäi heittyy

Lumi taivahaspäi heittyy,
Valgiel kattiel pihat peittäy.
Linnat, hierut čomendau,
Pimiet ehtät vallendau.
Lundu panou heittämättäh.
Lumiturkin vältämättäh
Jogatoine piäle panou,
Vaiku pihapuoleh mennöy.

Talvi čomendelou kai

Talvi čomendelou kai,
Andau muale ruutat häi.
Andau pluat’at valgiet,
Andau turkit sangiet.
Kuuzet, čomat šuapkat piäs,
Nähtäh kuva joven jiäs.
Hyväs mieles päiväl
Läpetetäh äijäl.
Talvelline pakkaine,
Andelii on akkaine,
Čomendukset jagau,
Kuduat pidi tagan:
Valgiet kistit koivuh näh,
Pihl’ajale žemčugat.
Tuhu sidä vuottau,
Kaikkii tansih ottau.

Kuuzahaine

Meijän čoma kuuzahaine
Loitton mečäs kazvoi.
Hypii oksil oravaine,
Oli jänöi ad’vois.

Harmai hukku juoksi siiriči,
Neniä sydäi reboi.
Lumityttö kävyi toiči,
Kuuzen lumel katoi.

Kondii on, a kondiel turki

Kondii on, a kondiel turki.
Ylen lämmin kondien turki.
Panou lundu, ulvou tuuli,
Vilu aigu meččäh tuli.

Jänöi vilul mukkii kiändäy.
Hirvel kodvu harpie pidäy.
Vaiku kondiel eule vilu,
Pezäs kaiken talven viruu.

Myös tuli talvi, panou lundu

Myös tuli talvi, panou lundu.
A minun piäh ei tule undu.
Vai vieren muata,mieleh tulou,
Kui Uuttu vuottu vastain mulloi.

Sit mustoitan sen päivän mavun,
Kai meijän hälyt, myös en magua.
Kui kuuzahazen toimmo pertih,
Sen uvvenvuvven ilon merkin.

Sit muamo löydi bovat aitas,
Kui kuuzen luo sit rodih ahtas.
Ken oksih pani bobii ravieh,
Ken tiähten tartutti sen ladvah.

Kui vessel oli kuuzen tyves,
Da nagroimmo myö n’amuu syvves.
Oh…salbuan silmät, menöy aigu,
Sit Uuzi vuozi tulou vaiku…