Tatjana Baranova: Arbaitukset

Täyzi vetty,
Levottah seizou kodi.
Kačotah seinis läbi eläjät,
Ylen hyvät uidajat.

(akvuariumu)

Olen kezän muruine.
Varustakkua puzuine,
Poimiččuine, rengine,
Tulgua minuu keriämäh.

(mandžoi)

Eläy joves
Hobjazis sovis.´

(kala)

Aiga neidine, pluat’t’u valgeihut.
Pluat’an heitti,
Nyblät jiädih.

(tuomi)

Paidu sil on puuhine,
Nenä mustu, nogehine.
Omal nenäl vieldäy,
Jällen mustan jättäy.

(piirdin)

Šliäppy piäs, on pitky nenä,
Olen minä raudaine.
Terväh minä menen seinäh,
Ečikkiä vai pal’l’aine.

(nuaglu)

Čoma kodi seivähäs
Lendäi kaččou ikkunas.
Kodii tuuli lekuttau,
Pienii lapsii uinottau.

(pöntö, kottaraine)

Mustem toizii linduloi
Pellol eččiy čyöttölöi,
Kruakkau tävvel keroil
Valgein’okku varoi.

(peldovaroi)

Piälailleh rippuu,
Päivypastos tippuu.

(jiäpuikko)

Kebjeikabju mečäs astuu,
Ylbieh piädy kandau.
Älä puutu hukku vastah
Suurel sarvel andau.

(hirvi)

Pyöräkkö, pyöräkkö,
Kuldaine bokku
Kuuzien tuakse vieröy,
Huondeksessah uinuou.
A gu nouzou – muhahtah,
Muailmu kai kajahtah.

(päiväine)

 

Minul äijy ruaduo on:
Katan valgiel hurstil muan,
Luajin sildua jogiloih,
Piirän kirjua ikkunoih.

(talvi)

Eigo minuu kazvatettu,
Eigo minuu syötetty,
Lumes minuu kiännettih,
Vastu kädeh annettih.

(lumiukko)

Pakkasukko huolittau
Vedäy regyös huavuo.
Täyzi huavo lapsih näh
Ihalmuo da iluo.

(lahjat)

Ken Uuttu Vuottu vaste
Huavon kele astuu,
Huavos lahjua kandau,
Lapsile net andau.

(pakkasukko)

Meijän pieluksel on pitky händy,
Pienet korvazet da silei karvu.
Toiči pielus händiä viuhkuttau,
Toiči vienol iänel pajuo pajattau.

(kaži)