Sotku da Pekko kezoidu kylbemäs

Sotku da Pekko piätetäh mennä uidamah.
– Läkkä uidamah tuane vastazeh randassah! Pekko kirguu.
– Ga läkkä! Minä voin uidua hos järven ymbäri, yldyy Sotku.
Sit Sotkale juohtuu mieleh, gu häi ei malta uidua. Häi varavozeh kastau varbahat vedeh i sanou:
– Ai, mittuine vilu on! Kenbo tuane tahtos čukeldua!