Sotkan Kuumatku

Mennyt kezän Sotku da Irviškö elostettih da kižattih puaksuh yhtes. Heile oli mieleh hyppie pitkin-poikin pihua. Ezmäi hyö hypittih hil’l’akkazin, sit hyö kopittih lujembah da lopukse skočittih kui mielettömät. – Läkkä hyppimäh Kuussah! Menemmö kaččomah, ongo sie juustuo, Sotku kirgai Irvišköle. – Pie lujah kiinni sarvis! Nygöi myö lennämmö! libui kižah Irviškö.