Järveltä tuulou

Šotka ta Šukki ollah rannašša ta kačotah järvellä. Hyö kuunnellah vejen läiskehtä ta smietitäh muailman mänyö. Veješšä on väkie, šentäh še huimentau ta i vakauttau mielen. Šotka tuntou, kuin äijälti järveltä tuulou. Kohta ualto alkau olla vuahešša, viuhakka tuuli tietäy myräkkäšiätä. Ilmašša on onnakko šykyšyn henkie.