Eino Leinon päiväkse

mother-1640809_960_720x

Marjatan pajo
Liikutan kätkytty, uinotan lastu,
orrennu vemmelpuu.
Uinu jo tiähtyzii kaččelemas,
uinuolda muaman uinotteluh,
hil’l’azeh liikundah vemmelpuun.

Harvu on soimi da hieno on loimi,
vihmu on peldoloin piäl.
Lämmitä muaman igäine lembi,
vardoiče lapsuttu mual.
Rahvas net kannetah minule vihua,
kylyy en suannuh, kylvyttäh ihan.
Pysty on pakičusmatku,
sinule loivembi jatkuu.

Harvu on soimi da hoikku on loimi,
hallu on muadu myö.
Hengiä jo hallu da vie minun lapsi,
osatoi lapseni yö.
Magua jo, nurmilinduinen minun,
uinu pakkazen sijažile,
harmaizile, armahile.
Voishäi jo surmu tulla.

Mikse et magua kukkaine, rukkaine.
Itket, vilugo rodih?
Vilugo laskih? Kačo vai kummua!
Lämmin on rožaine lapsen
sulanuh soimen seiny.
Alpäi sie, al sinun sijazen
lämmin on soimes heiny.

Mi neče valgiedu ylähän kandau,
seinäle kajožan andau?
Tiähti on taivahal
suurembi tuldu, valgiembi kuudu,
selgiembi tiähtie muudu.
Jumalgo sytytti tiähten sen
suojakse minun lapsuzen?

Liiku jo kätkyt vemmelpuus,
tuudi, tuudi lulla.
Tuudita minun armahastu,
vesselästy, nagrajastu,
suvaitunnu muaman rinnal.
Anna hyvät unet tullah.

Eino Leino
Karjalakse kiändi Z. Dubinina
Fotokuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *