Nelli haikuu da eräs pitkembi nimetöi runo

laulujoutsenet

Vezi čurčettau
taloin levolpäi, onhäi
nygöi kevätkuu.
***

Päiväine pastau –
pestyt hurstizet ulgon
vallos kuivetah.
***

Čuurudorogan
murei iäni jallačin
sidä astujes.
***

Hos rouzutuhjo
vie lehtetöi, taivahal
jo joučen nägyy.
***

Lapsuon aigu, ebämiäräzet huavehet,
kehittymättömii duumii, sendäh
muga tovellizii, kummua piendy käziruaduo
täyzi olijat päivät,
bizbettämisty konzu kunnegi,
kogo aijan joga suunnas vahnembien huolenpido
da vadrahien delikatnoit kielahukset,
da joga ildu
sai hyväs mieles
uinota muzavansinizih hurstizih
kudamis oli pienii valpahankeldazii
tiähtilöi – tiedäjen, što
puuhizen raududorogan palat
vuotettih plastiekkujuaššiekas,
sen vois tuaste huomei
azuo uvvessah olopertin lattiele…

Sit tuldih školale žertvakse annetut
äijät nedälit; opastundukniigat,
karandišal lijastetut tetratit, kudamien murčevunnuh
bumuagu kerras hajoi gu käytti rizinkiä
liijan vägivaldazeh, noumerat jiävittihes
suurele opastajan tagan olijale, vähäzel vihandah
vivahtajale mustale mielutaulule,
samoiten tuttavat, kustahto jo enne nähtyt kirjaimet
(kudamat, kui jällembäči sai ellendiä, vaiku sattumal
oldih latinalazet).
Kluasas tihei häly,
kuduaspäi muga puaksuh erottih
bratanoin iänet; nagrettavan kižan
ozaniekat, erähät niilöis vihaniekkoi…
Meni mondu sygyzyy, talvie, kevätty,

net roittih ozakse mennyzytty
da mennyzys kaiken aigua kazvoi, paizui…
i muga ravieh: nuorusaijan lyhytigähizet ehtät,
tuttavu rahvas, toizet ristikanzat… ihastundat
… terväzeh enzimäine suvaičus – allukse
simpatičnoi lämbö da segavo rungas,
sit tusku da nouzii atkal,
se kai, segi muga ruttoh!
poltajan huigien veri rožil –
se loppih parahan ystävän hiitroin
pahanluadivon täh…

Tänäpäigi mustan nuo dielot,
äijy muudugi mustan,
vuitin niilöisgi starinois
kudamat on salvattu vähimite nellän
tammis luajitun uksen tuakse vuottamah;

no kai neče elaigu
libo nečen elaijan mustot
ollah muututtu toizeh formah:
jygiekse, kovakse, vähäzel teräväkse;
rounoku yhtekse suurekse
Uvven vuvven yön tinamöhkälehekse.

Lauri Luukkonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *