Karjalan kielestä on olemassa tietoa ˗ ei kannata levitellä luulopuheita

Jukka Tiainen (Suora linja, Karjalainen 23.6.2015) painottaa, että on syytä tehdä selväksi, mistä puhutaan kun puhutaan karjalan kielestä.

Tiaisen kirjoitukseen sisältyy toistakymmentä asiavirhettä. Asioiden oikean laidan seikkaperäinen selvittäminen ei ole mahdollista yleisönosastokirjoituksessa. Koska Tiaisenkin kirjoitus kuitenkin tavoittaa melko laajan lukijajoukon ja on jo herättänyt ihmetystä asianosaisten ja muiden näistä asioista tietävien keskuudessa, haluan asiantuntijana painottaa seuraavaa.

1. Karjalan kieli ei ole „viime vuosikymmeninä kehitetty“ „yhteenliitos“ vaan vuosituhantisen kehityksen tulos aivan samalla tavalla kuin suomikin kaikkine murteineen on.

2. Tiaisen käsitys livvin synnystä oikoo kielihistorian mutkia vaikka nostaakin esiin vepsäläisen substraatin osuuden.

3. Salmissa (ei Salmessa) ja Suomeen kuuluneessa Raja-Karjalassa oli todistettavasti kymmeniä tuhansia karjalankielisiä vielä toisen maailmansodan alkaessa, ei toista tuhatta, kuten Tiainen väittää.

4. Viena ja eteläkarjala (jolla Tiainen „ei tarkoita Suomen kaakkoismurteita“) ovat osa itämerensuomen karjalais-suomalaista kielijatkumoa. Kielitieteellisesti viena ja eteläkarjala luetaan nimenomaan karjalan kielen eikä suomen murteisiin.

5. Kielten toisiinsa rajoittuvissa murteissa on aina enemmän yhtäläisyyksiä kuin murteissa, joita puhutaan kauempana kielirajasta. Siksi myös vienassa ja eteläkarjalassa on livviä enemmän samanlaisia piirteitä suomen kanssa.

6. Suomalaiset eivät „alkaneet väittää“ karjalaa omaksi kielekseen poliittisista syistä ja „Neuvostoliiton pelosta“. Päinvastoin: vastoin kielitieteellistä tietoa karjalaa väitettiin Suomessa yhdeksi suomen murteista osittain juuri tuon pelon vuoksi vielä kauan 1950-luvun jälkeenkin. Toinen syy väittää karjalan olevan vain suomen murre on se, että karjalankielisten suomalaistaminen on tutkimuksin todistetusti ollut keskeinen poliittinen tavoite Suomessa autonomian ajalta alkaen. Venäjällä ja Neuvostoliitossa keskustelua karjalan statuksesta on aina käyty eri näkökulmasta kuin Suomessa. Tiaisen väitteet heijastelevat rajantakaista politikointia ja antavat täysin väärää tietoa tilanteesta Suomessa.

7. Ei ole olemassa yhtä ainoaa „oikeaa ja alkuperäistä Karjalaa“, joka „asutettiin Länsi-Suomesta käsin“. Karjalaksi kutsuttuja alueita on historian kuluessa ollut ja on yhä monia.

8. „Ruotsin valloittaessa Suomen 1250” sen enempää kuin „Karjalan jakoa vahvistettaessa 1323“ ei ollut olemassa mitään „yhtenäistä kieltä ja murretta“. Se, mitä nykyisin ymmärrämme suomen kielellä, on suuressa määrin 1800-luvulla alkaneen Suomen valtion kehityksen tulosta. Sitä ennen „suomi“ oli joukko erinimisiä alueellisia kielimuotoja, siis murteita ja aluepuhekieliä.

9. Viena ja eteläkarjala eivät ole „eriytyneet“ „yhteisestä Suomen karjalan murteesta“. Ne polveutuvat karjalan kielen, suomen kaakkoismurteiden ja savolaismurteiden yhteisestä kantakielestä, muinaiskarjalasta. Muinaiskarjala oli nimenomaan kantakieli, ei siis vielä sen enempää suomea kuin karjalaakaan siinä mielessä kuin suomi ja karjalan kieli nykyisin ymmärretään.

10. Tiaisen lisäksi kukaan ei ole tietämäni mukaan väittänyt Ilomantsin ortodoksien vaihtaneen kieltänsä vienasta suomeksi. Ilomantsissa puhuttu karjalan kielen murre oli eteläkarjalaa.

11. Ei ole mahdollista tietää, missä „muodossa“ karjalaa puhuttiin nykyisen Pohjois-Karjalan maakunnan alueella ennen 1600-lukua. Sen sijaan todisteet siitä, että karjalaa siellä puhuttiin, ovat vahvat ja saavat vankkaa tukea mm. emeritusprofessori Veijo Saloheimon 1970-luvulta alkaen julkaisemista Pohjois-Karjalan historiaa käsittelevistä tutkimuksista.

12. Karjalankielisen siirtoväen puhumana karjalan kieli on kiistatta ollut osa Joensuun arkea yli 70 vuotta, siis lähes puolet kaupungin 170-vuotisesta historiasta. On siis perusteetonta väittää, että „kieltä tässä muodossa ei ole koskaan täällä puhuttu“.

Anneli Sarhimaa
Karjalan kielen asiantuntija
Itämerensuomalaisten kielten dosentti, Helsingin yliopisto
Pohjois-Euroopan ja Baltian kielten professori, Mainzin yliopisto, Saksa

Yksi kommentu “Karjalan kielestä on olemassa tietoa ˗ ei kannata levitellä luulopuheita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *