Oigevuot da vellallizuot

Martti Penttonen

Ainos konzu smietin karjalan kielen tilua, piävyn kahteh kyzymykseh: ”Ongo karjalazil oigevus omah kieleh?” da ”Maltetahgo karjalazet pidiä oman kielen?” Enzimäine kyzymys koskou sidä, midä on luba vuottua toizispäi, a jälgimäine sidä, mi rippuu meis ičes. Enzimäzeh kyzymykseh vastavus on selgei: ”Hos oigevuttu polletellahgi, ga oigevus on”, jälgimäzeh en malta vastata.

Kielioigevuksien pohjimaine perustu on taza-arvo – kunnivoijahgo toizet meidy samanarvozinnu libo kävellähgo meis piäliči. Oigevus omah kieleh on selgiesti kirjutettu Yhtynnyzien Rahvaskundien ristikanzan oigevuksien jullistukseh. Konkriettizembi nämis oigevuksis kirjutetah halličuksien välizien organizatsieloin, ezim Europan Nevvoston, sobimuksis, kudamispäi niilöin pidäs valuo eri mualoin zakonoih da toimehehpanendah. Valdivoloin konstitutsiet voijah uskaldua kielioigevuksii, ga ezimerkikse Suomen konstitutsii ei ole kielii luvetelles lougilline da jättäy karjalan
mainiččemattah. Käytändös vie konstitutsiedugi tärgiembät ollah zakonat, ukuazat da hallindollizet käytändöt da se, eletähgo muas zakonoin mugah.

Kanzoinvälizet normat da sobimukset, hos net ei suorah vaikutetagi meijän elaigah, ollah sendäh tärgiet, ku valdivot ei ruohtita julginazesti nosta niidy vastah. Valdivoloin johtajat tahtotah
ozuttuakseh kunnivoittuloinnu valdivomiehinny, ei kanzoinvälizii normoi halveksijoinnu ”bandiittuvaldivon” johtajinnu. A kui vediä normat zakonoih da käytändöh, se on jo eri dielo, eiga se tapahtu ičekseh ilmai rahvahan aktiivizuttu.

Jeuropan rahvahile Jeuropan Nevvoston vähembistökielien peruskirju on fundamentu kielioigevuksien prizmindäs. Se sellittäy hyvi kielioigevuksien idejolougizen perustan da azettau käytändöllizet normat, midä valdivoloin pidäs tavoitella. Se i todevuttau protsessan, kudamas kačotah, ruvetahgo valdivos tovengi täydymäh kielioigevusnormat. Karjalazes nägökulmas voi kerras sanuo, ku karjalan kielen tilandeh on ylen loitton sit, mittuine sen peruskirjan mugah
pidäs olla.

Taza-arvo da oigevuonmugazus ollah idejat, kudamii tavoitella a kuduat ei realimuailmas tävvelleh todevuta. Tuhanden pagizijan kielele ni kui ei voi kirjuttua muga äijiä kirjallizuttu migu milliardan pagizijan kielele. Opastus kaikil tazoloil päivykois yliopistossah on yksi JN:n vähembistökielien peruskirjan piätavoittehii.  Karjalazien suuruole rahvahale se on ihan realistine da – pidäy sanuo, se on vältämätöigi kielen elävänny pidämizekse. Muidu peruskirjas mainittuloi oigevuksii kazvatuksen lizäkse ollah oman kielen käyttö suuvos, meedies, kul’tuuruozutuksis, ruavos – mahton mugah.

Suomes saamen kieleh da čigankieleh sovelletah siändyö: ku vai mistahto školas nelli opastujua pakinnou muamankielen opastustu, se pidäy andua. Tämä siändö pidäs levendiä karjalan kieldy koskijakse.Hos i tämä kynnys ei ylity, sitgi pidäs tarita mittuinetahto taba opastuo karjalua. Kumbazehgi muah pidäs perustua hos yksi škola, kudamas kai ainehet opastetah karjalakse. Tämä škola vois andua loittonopastustu, kustahto sidä vai pyvvetäh. Yliopistolois, opastusalas rippumattah, karjalan kieli pidäs voija ottua ozakse tutkinduo.

Midä maksau oman kielen pidämine? Äijän, ga yhtelläh vähembi migu sen menettämine – kielenke häviey i kul’tuuruperindö, muaperä, kudamal astummo. Kielioigevuot, hos kanzoinvälizet sobimukset niidy tuvetahgi, ei tulla prizmimättäh. Oigevuksien toimehehpanendu sežo on iče ruattavu. Ga se on ruaduo ičen hyväkse. Vähembistöh kuulujale oman kielen da kul’tuuran pidämine maksau enämbi migu enimistöh kuulujale, kudai vaiku ajelehtiu virran mugan. Vähembistön syväimesgi voi automuattizesti pyzyö oman kul’tuuran kandajannu, a vähembistön da enimistön rajapinnal eläjän pidäy tiediä oma arvo. Ga nygöi karjalazet Ven’al da Suomes olemmo sevoittunuh suurembah erikielizeh rahvasjoukkoh, kai olemmo rajapinnal da sidä šeikkua ei
ole kebjei muuttua. Paiči pienes mitas, perehes. Ku pereh paissou karjalakse, sit lapsigi rubieu pagizemah sil kielel. Se on kielipezängi printsippu.

Kielipezät, kandurahvahan kielen putilline opastamine da školaopastus kandurahvanan kielel ei olla mieldy myö niilöile, kuduat kannatetah yksikielisty kanzallisvaldivuo. Korgien ven’alazen virguniekan kirjutukses suammo lugie: ”Monikanzallizes ymbäristös lapsen upottamine muamankielizeh ymbäristöh pahoi vaigevuttau lapsen sotsialistumistu da murendau myöhembän taza-arvon kazvatukses, ruavon suandan i m.i. Tämä on etnisty segregatsiedu”. Omas piäs kiännän nämmä virkehet selgiekse karjalakse nenga: ”Ei pie opastua lapsele kieldy, kudaman käyttöh yhteiskunnas ruavahilegi emmo anna oigevuttu. Olemmo äijän ruadanuh karjalazien vieroittamizekse omas kieles, emmögo tahto ku tämä ruado menis sudre. Ven’a on tämän valdivon kieli.” Ylen äijy on suomelastugi virguniekkua da poliitikkua, kuduat ajatellah yhtenjyttyöh.

Kyzymykses ”maltammogo pidiä oman kielen” on mondu vaigiedu šeikkua. Ezimerkikse, midä tarkoittau ”oma”, ičen da kogo rahvaskunnan välil? Erähän kielen miäritelmän mugah samankielizyön miärittelöy keskinäine ellendys. Tämägi ei ole ihan mustuvalgei miäritelmy – minä voin vähäzen ellendiä Tulimuan kandurahvahan paginua, ga en kogonah ellendä
oman vellen paginua. Mih kohtah vediä raja? Ku rajoittanemmo oman kielen ylen pieneh joukkoh, sit meis ei ole oman kielen puolistajakse. Emmo lövvä tarbehekse kieliruadajua kehittämäh kieldy, emmö kirjuttajua nygyaigazes yhteiskundas tarvittavii kirjoi da dokumentoi kirjuttamah, emmögo ni sua sille kielele valdivollistu tunnustustu.

Minun mieles oli haireh ruveta kehittämäh monii karjalan murdehii kirjukielikse. Mih se johtau? Vallanpidäjäspäi kaččojen se on erinomaine hajoita-da-haldivoiče tilandeh. Anna toratah, ei tarviče
oigevuksii da resursua andua. Hajanazus käytändös estäy karjalan kielen yhteiskunnallizen käytön. Pidäsgo karjalazien mieldy kyzyttäjes taza-arvozuon däh kiändiä kai dokumentat kaikile karjalan murdehile Karjalan kielen eläjänny pidämizeksi pidäs kirjuttua školakirjat karjalakse, a monelgo murdehel. Kebjiembi on olla nimidä luadimattah. Mittuine olis suomelazen kul’tuuran tila, ku školakirjat, kirjallizus, valdovollizet dokumentat i m.i.  pidäs kirjuttua kymmenenel suomen
murdehel – valdivollistu stuatussua vikse vouse ei olis, suomi olis vaiku školua käymättömän rahvahan paginkieli.  Karjal ei rubie suamah putillizii valdivon tunnustettuloi kielioigevuksii, kuni karjalazet ei lövvetä sobuu kirjukieles. Viizi karjalan kieldy ei ole viizi kerdua parembi migu yksi karjalan kieli, se on viizi kerdua huonombi, se ei ole uskottavu virrallizekse kielekse.

Pien suures arvos Ahtian, Bubrihan da heijän dovarišoin ruaduo 30-luvul, konzu hyö kehitettih, toizis rippumattah, karjalazien yhtehisty kirjukieldy. En tävvelleh ellendä Petroskois Bubrihan kielele kiännettyy Molotovan enne talvivoinua kirjutettuu paginua sendäh, ku segah on äijäl lad’d’attu ven’an sanua, ga sanastoruavol moizet šeikat vois kohendua. Bubrihan kieli oli tegokieli,  kui kirjukieli ainos on, a se oli ihan pättävy karjalan kieli, kudamale kiännettih kaikkien škola-ainehien kirjat da äijän muudugi kirjua. Vijjenkymmenen vuvven jälgehgi voinnus jatkua kielen kehitysty sil pohjal. Yhtenjyttyöh, Ahtian kieligi pädis karjalan kielen pohjakse. Ei murdehien
hyväksi ruattu ruadogi ole sudre. On hyvä ku kai net murdehellizet tekstat on kirjutettu da kaikkie sidä kieliruaduo voi käyttiä hyväkse yhtehisty kirjukieldy luadijes, konzu sih rubiemmo. A ruveta pidäy ku tahtonemmo oman kielen pidiä. Yhtehizen kirjukielen rinnal säilyttäs murdehetgi, a eri suundih vedäjen meile ei jiä ni kirjukieldy ni murdehii.

Ku minul kyzytänneh säilyygo karjalan kieli, en rubie vastuamah ”muga muga” libo ”ei ei”. Kielen säilymine enne kaikkiedah rippuu meis, karjalazis. Ku tahtonemmo pidiä kielen, suammo tugie kanzoinvälizis normois da niilöin vuoh valdivoloisgi päi. Ga meidän ičen pidäy sidä tahtuo da ičengi pidäy sen edeh ruadua. Ku sih ruadoh emmö ottavunne, sit ei ni pie itketellä oman kielen da kul’tuuran häviendiä.

Yksi kommentu “Oigevuot da vellallizuot

  1. Konzu duumaičen netädä karjalan kirjukielen kyzymysty, ainos mieleh juohtutah nämä kielentutkii Väinö Junuksen kirjutetut sanat:

    ” Kirjakeelen laatihummiin ei oo kerkiä assia. Keelen mukkoittammiin kirjakeeleks treebuittaa keelen hyvvää tiitämistä, kaikkiin keelen javlenjoin tarkkaa arvaamista.

    Mut joka keeli ain jakahuu veel eri ossii, eri dialektoihe, kummat ollaa enemmän tali vähemmän ettääl toisistaa oman slovarin ja strukturan poolest.

    Kirjakeelen mukkoittamises sentää pittää pittää silmääl kaikkia eri dialektoin javlenjoita, ottaa näist eri dialektoist kirjakeelee neet format, kummat ollaa kerkiänmät, arvattavat kaikille dialektoille, kumpia polsikkaast voip käyttää kultturatöös, ja näijen formiin pohjalle stroittaa kirjakeeli.

    Alus täs töös voip tulla ja, niku istoria näyttää, melkein ain tulloo petoksia, oşibkoja. Minen ikkee dialektan javlenjat, format tihtii kirjakeelee alus evät puutu ja se laatii rankkuuksia itse kirjakeelen arvaamises, kirjoin lukomises.

    Kirjakeeli, otamma vaik minen keelen, tavallisest laatihuu minen ikkee yhen dialektan pohjalle ja vast peräst, ku noisoo kasvamaa literatura, ku keeltä noissaa levviält mukkoittammaa kulttuuratöös, keelee puuttuu ain enemmän i enemmän i toisiin dialektoin formia, toisiin dialektoin sanoja ja keeli tulloo rikkammaks slovarin poolest, tämän lisän kautta kumman se saap toisist dialektoist, se kasvaa kulttuurakeeleks, kulttuuran voimakkaaks tööasuks ja tulloo arvattavaks toisille dialektoille.

    Mut alus tämä töö ono rankkaa, alus ono oşibkoja, kummat paljo meşaittaat töölle ja kummat perrääpäin pittää praavittaa. ”

    V. I. Junus: Iƶoran keelen grammatikka
    Morfologia opettaijaa vart.
    RIIKIN UCEBNO-PEDAGOGICESKOI IZDATELJSTVA
    MOSKOVA * 1936 * LENINGRAD
    (s. 4 – 5 )
    _

    Samua mieldy olen sežo Penttosen ker, gu häi kirjuttau: ”Yhtehizen kirjukielen rinnal säilyttäs murdehetgi, a eri suundih vedäjen meile ei jiä ni kirjukieldy ni murdehii.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *